Tilaa riittää kaikille, jos et välitä mistään muusta kuin omasta navasta (VL 7.8.). Ihminen, joka ajattele elämän kokonaisuutta, yrittää turvata oman ja lähimmäisten elämän.

Ei voi muuta kuin uskoa Raamattua ja tyytyä siihen, että lopunajat ovat menossa. Muuten tulee hulluksi kun katsoo tätä maailmanmenoa. Herra Jumala! Kaikkeen pahantekoon täytyisi muka suhtautua asiallisesti ja sydämellisen lempeästi, rakastavasti, koska pahan tekijä on ihminen.

Rakkauden laki ei tarkoita, että sallimme kaiken, mitä jollekin päähän juolahtaa. Rakkaus on sitä, että kaikilla on turvallinen olo. Homous on sairaus, ja heille on annettava lääkinnällistä apua. Se on rakkautta, kun me estämme väärillä valinnoilla tekemästä pahaa itselle ja toisille ja joutumasta kadotukseen.

Kummaa ymmärrystä viimeisellä vuosikymmenellä, että täytyy sallia erilaisuus, josta koituu pahaa lähimmäisille ja tekijälle. Lähimmäisiltä vaaditaan rakkautta ja erilaisuuden hyväksymistä.

Hyväksyttävää on sellainen erilaisuus, joka ei ole häiritsevää lähimmäistä kohtaan. Siinä tulee esiin molemminpuolinen rakkaus. Eikö pahantekijältä voisi vaatia myös rakkautta lähimmäisien kohtaan? Se tarkoittaisi, että hän lopettaa lähimmäisten häiritsemisen.

"Minulla on oikeus polttaa tupakkaa omalla parvekkeella, koska en halua haistaa pahaa hajua omassa asunnossani ja se on epäterveellistä." Ajatteleeko tupakoitsija naapureita, jotka voivat olla jo sairaana? Tupakansavu leviää naapurin parvekkeelle, korvausilmaventtiilien kautta naapurin huoneistoon. Naapurilla ei ole oikeutta vaatia itselleen terveellistä elämää.

Tai mikä oikeus on ajaa humalassa ja vaarantaa toisten ihmisten henki? Humalaiset olisi saatava vastuuseen teoistaan ja vankilaan ajattelemaan asioita. Totuus on siinä, että rakkaus vallitsee siellä, missä on turvallista olla.