Juan Gómez-Jurado: Kuolinkellot. Otava 2008.

Espanjalaisen toimittajan Juan Gómez-Juradon ensimmäinen romaani on hyytävä trilleri Vatikaanista Da Vinci -koodin hengessä. Gómez-Juradon kirjassa on kuitenkin uskottavampi perustarina, sillä sen aiheena on paavin valinta ja katolisen kirkon pedofiiliskandaali, ei mikään myyttinen salaisuus.

Teos on ajallisesti sijoitettu parin vuoden taakse. Paavi Johannes Paavali II on kuollut ja kardinaalit saapuvat Roomaan valitsemaan hänelle seuraajaa. Varteenotettavien ehdokkaiden joukossa on uudistusmielisiä kirkonmiehiä, jotka joutuvat brutaalin murhaajan uhriksi.

Sarjamurhaajien profilointiin erikoistunut Paola Dicanti saa tehtäväkseen etsiä murhaajaa yhteistyössä CIA-taustaisen papin kanssa. Oman lusikkansa soppaan laittaa myös Vatikaanin salainen palvelu, kirkkovaltion turvallisuudesta vastaava Corpo di Vigilanza.

Mainittu 130 hengen santarmiyksikkö on todella olemassa samoin kuin Yhdysvaltain itärannikolla sijaitseva parantola, jossa kaikessa hiljaisuudessa on hoidettu katolisen kirkon pedofiilipappeja. Laitoksen nimi ei tosin ole Saint Matthew -instituutti, kuten kirjassa.

Kirjailijan kotimaassa, katolisessa Espanjassa Kuolinkellot on herättänyt kiinnostusta juuri pedofiilipappiteeman vuoksi. 1990-luvulla alkanut pedofiilikohu on ravistellut katolista kirkkoa monissa maissa, erityisesti Yhdysvalloissa, ja johtanut monien piispojen eroon. Katolinen kirkko ja paavi ovat tuominneet pedofiilipappien teot.

Gómez-Juradon kirja alkaa vauhdikkaasti ja vetää lukijan imuunsa. Tarinan sivujuoni, rikostutkijan rakastuminen, vie tosin kertomusta ikävästi harhateille. Jännitys kuitenkin kestää loppuun asti, vaikka murhaajan henkilöllisyyttä ei tarvitsekaan arvuutella. Kysymys on siitä, kuka lopulta vetää lankoja varsinaisena taustapiruna.