Rupista elämänfilosofiaa

Pauli Hanhiniemi & Hehkumo: Aukkoja tarinassa. Universal 2008.

Radiosta voi kuulla jatkuvasti 1980-luvulta tuttuja Pauli Hanhiniemen kappaleita Tästä asti aikaa ja Valehtelisin jos väittäisin, vaikka mies elää juuri nyt lauluntekijänä ja muusikkona parasta aikaansa. Kolmas nainen oli aikansa hyvä tuote ja Perunateatterikin sympaattisen kotikutoinen, mutta uuden Hehkumo-bändinsä kanssa Hanhiniemi on löytänyt musiikillisen ajattomuuden.

Perinnemusiikkia on aina ollut ja tulee olemaan, ja Hanhiniemen rupinen elämänfilosofia ja sävykäs lauluääni asettuvat luontevasti hienosti soivien haitarien ja viulujen lomaan. Lapikasta laitetaan lattiaan, mutta myös laulujen lunnaat ovat hyvin selvillä.

Hanhiniemen ja Hehkumon paketti on vanhanaikainen, mutta siinä on myös ajatonta surumielisyyttä, kaihoa ja viihdyttävyyttä. Testosteronilla ja rallatellen on menty järjen ja sydämen sijaan, verottaja iskee unelmiin ja häätkin perutaan. Urbaanin ja maaseudun rajapinnalla taiteileva, kaupungin houkutuksista kertova Helsinki on tuttu jo Kolmannen naisen repertuaarista.

Uusissa teksteissään Hanhiniemi on entistä kantaaottavampi. Osansa saa kuluttamiseen keskittynyt elämäntapa, joka ulottuu niin tavaramaailmaan kuin ihmissuhteisiinkin. Hehkumo-konseptissaan keski-ikäinen Hanhiniemi on löytänyt tavan vanhentua arvokkaasti — ja se koituu kuulijoiden hyväksi.

Unilehdossa kaikki käy hitaammin

Ville Leinonen: Ville Leinosen unilehto. Poko Records 2008.

Ville Leinosen Suomi-laulukirjaan on tullut jälleen yksi tyylilaji lisää. Leinosen puhdas nasaaliääni on kantanut niin hänen omissa, persoonallisissa iskelmäsävelmissään kuin myös Finnhits-tunnelmissa hänen edellisellä Hei!-albumillaan. Nyt Leinonen on löytänyt laulelman, joka sijoittuu jonnekin taidemusiikin ja kansanmusiikin välimaastoon.

Ville Leinosen unilehdossa ei kenelläkään ole kiire minnekään, sillä näissä lauluissa työteliään kansan työt on tehty ja on aikaa sulautua illan hämyyn tai sarastavan aamun kaipaukseen. Mukana on tuttu kirjo kansanlauluja, kuten Täällä Pohjantähden alla, On suuri sun rantas autius sekä Iltalaulu. Mandshurian kukkuloilla ja Valkoakaasiat kallistavat puolestaan tunnelmaa nostalgisesti iskelmän puolelle.

Levyltä löytyy myös trendikästä virsimäisyyttä sekä paikoin kansanmusiikin poljentoa. Ville Leinosen unilehdossa kannattaa käydä rentoutumassa, sillä siellä on aivan erilaista kuin hektisessä reaalimaailmassa.

Suomalais-norjalaista taitopoljentoa

Frigg: Economy Class. Frigg 2008.

Frigg on suomalais-norjalainen yhtye, joka tosin saattaa tehdä keikkoja kotomaassamme myös ilman vuonojen maan pelimanneja. Ryhmä tarjoilee oppi-isänsä, legendaarisen JPP-orkesterin perinteen hengessä virtuoosimaista pelimannimeininkiä.

Friggin kattaukseen kuuluu paitsi skandinaavisia myös angloamerikkalaisia sävyjä viuluilla, kitaroilla, mandoliinilla ja kontrabassolla. Yhtenä Friggin voimahenkilönä toimii Järvelän musiikkisuvun nuorempaa polvea edustava Antti Järvelä. Economy Class on yhtyeen kolmas pitkäsoitto ja tarjoilee edellisen Keidas-levyn tapaan monipuolisen kokonaisuuden.

Friggin musiikki on hyväntuulista, mutta ei yksinkertaista. Se on melodisesti ja rytmisesti sen verran haastavaa, että useat kuuntelukerrat avaavat pikku hiljaa kokonaisuutta. Taustalla siintää pohjalaismaisemakin, tosin ei enää latomerenä, vaan sekoittuneena pohjoisen valoihin ja jopa Louisianan suistomaisemiin.

Konserttiesiintyjänä yhtyeellä on miltei legendaarinen maine. Frigg valittiin Kaustisilla vuoden yhtyeeksi jo vuonna 2003. Frigg esiintyi viimeksi Suomessa Vantaan Pyhän Laurin kirkossa heinäkuun lopulla. Tällä hetkellä yhtye kiertää jälleen kerran luvatussa maassaan, Yhdysvalloissa.