En tahdo koiraa, marsua tai papukaijaa. Haluan oman sian. Minipossuyhdistyksen verkkosivut kertovat niiden olevan sosiaalisia, älykkäitä, uteliaita ja voimakastahtoisia, suorastaan itsepäisiä. "Jokainen minisika on myös suuri persoonallisuus", sivuilla hehkutetaan, samalla kun muistutetaan, että possun elämän kaksi tärkeintä asiaa ovat syöminen ja nukkuminen.

Lemmikkisian persoonallisuuteen voi perehtyä myös selailemalla tuoretta Viivi ja Wagner -albumia Terassilla tarkenee (Arktinen Banaani 2008) tai sen väritettyä versiota Viivi ja Wagner 2008 -vuosikirjaa. Siitä paljastuu, että Juba Tuomolan luoma Wagner-sika osaa monenlaista: nukkua niin että näyttää siltä kuin tiskaisi, hurmata naisia tuoksumalla nerolta ja terapoida ihmisiä hyväksymään itsensä. "Kun sika kehrää, kuka kaipaa kissaa?" hyrisee Viivikin.

Kun tämänvuotisen kahden kirjan sika-annoksen ensimmäisen painoksen määrä on yhteensä 38 000, on pakko olettaa, että minipossuharrastus kukoistaa Suomessa. Mutta ei, lemmikkipossujen määrä liikkuu pikemminkin sadoissa kuin tuhansissa. Mikä niillä yli 37 000:lla muulla kirjan hankkivalla sitten on kotona? Mieskö?