— Onpa erityisen erilainen ravintola, 8-vuotias tyttö toteaa Tikkurilassa ravintola Mummolan lounaspöydän äärellä. Tarjolla on ihanan tavallista kotiruokaa. Entisen yökerhon paikalle perustettua Mummolaa ovat testaamassa 8- ja 4–vuotiaat tytöt, mummola-asiantuntijoita ja konstailemattoman kotiruuan tosiystäviä molemmat.

Paikka on sisustusta myöten mummolaa. On räsymattoja, vanhoja pöytäryhmiä, ruudullisia vahakangasliinoja ja tietysti keinutuoleja. On helppo kuvitella, kuinka toimistojen tytöt ja raksaäijät poikkeavat lounastunnilla tänne syömään ja muistelemaan oman mummolan kiireettömyyttä ja niitä maailman parhaita lihapullia.

Testiryhmä maistelee hyvällä ruokahalulla perunamuusia ja riistakäristystä. 8-vuotiaan mieltä askarruttaa kysymys.

— Onko se, joka tämän paikan omistaa, mummo?

Ei sentään. Mummolaa pyörittävät ravintoloitsija Jari Vainio ja keittiömestari Ari Luomanmäki. Sama parivaljakko omisti aikaisemmin ravintola Tapiola Gardenin. Tyyliltään ravintolat ovat täysin erilaisia.

— Mummola syntyi rakkaudesta lapsia, vanhempia ja esivanhempia kohtaan, Vainio sanoo.

Testiryhmä on tyytyväinen.

— Tykkäsin kaikesta mitä otin, 8-vuotias toteaa.

— Täällä on parempaa ruokaa kuin meidän mummolassa, 4-vuotias sanoo ja hakee toisen kulhollisen vadelmakiisseliä.

Mummola on sympaattinen, mutta ei mikään helppo brändi, sillä Mummolassa isoakin asiakasta voi alkaa hassusti lapsettaa. Kerran lounaalla rahka ja mansikat loppuivat jälkiruokapöydästä kesken. Tilalle tarjottiin suklaamoussea. Eivät mummot tee suklaamoussea! Ja on se epäreilua, että toiset saavat mansikoita ja toiset jäävät ilman.

Muistojen ja mielikuvien mummolassa ollaan tasapuolisia. Eikä mikään lopu ikinä kesken. Se tietysti lohduttaa, että jälkiruuan päälle saa käydä hakemassa karkkia. Se on ihan mummolaa.