Dario Greco, 30

Mistä tiesit tulla konserttiin?

— Huomasimme konsertin eilen Helsinki this week -esitteestä. Olen kotoisin Italiasta, mutta asunut Helsingissä viisi vuotta. Työskentelen tutkijana yliopistolla. Tulin konserttiin yhdessä kihlattuni Leena Kleemolan kanssa. Klassisen musiikin lisäksi minua kiinnostaa ennen 1970-luvun loppua syntynyt blues ja jazz.

Millaista oli?

— Ohjelmavalinta, Vivaldin lisäksi Tartinia ja Telemannia, oli onnistunut. Meillä oli hyvä paikka kirkon etuosassa. Epäilen, ettei musiikki kuulu kirkkoakustiikan takia joka paikkaan yhtä hyvin. Kävin konsertin jälkeen tervehtimässä sooloviulisti Luigi de Filippiä, joka on myös italialainen.

Pisteillä 1–5, miten tilaisuus onnistui?

— Pienten epätäydellisyyksien takia annan 4 pistettä. Odotin ehkä minulle tutumpaa tulkintaa. Toisaalta Italiassa ei konserttiin meneminen ole näin helppoa ja halpaa, lipun hinta olisi ehkä kaksinkertainen, 40 euroa.

Rita Lammassaari, 48

Mistä tiesit tulla konserttiin?

— Olen käynyt Vantaan Barokin konserteissa festivaalin alusta alkaen. Ensin yksin, sitten tytär innostui mukaan ja nyt myös aviomies. Tämä on yksi tapa käydä kirkossa. Paikka on kaunis ja herättää tunteita: olemme menneet naimisiin ja toinen lapsistamme on kastettu täällä. Pidän klassisesta ja etenkin barokkimusiikista. Innostuin aikanaan käymään täällä Håkan Wikmanin urkukonserteissa.

Millaista oli?

— Musiikki oli tuttua ja helppotajuista, mutta samalla kaunista ja hienoa. Soittajat olivat taitavia. Alkamisaika, pimenevä ilta kello 20, tuntui hyvältä. Väliaika ulkona kirkon pihalla jatkoi samantapaista hiljaisen herkkää tunnelmaa kuin musiikki. Ulkona saattoi nähdä vilaukselta esiintyjiä, bongailla kasvotuttuja ja ryhtyä puheisiin joidenkin kanssa.

Pisteillä 1–5, miten tilaisuus onnistui?

— Annan 5 pistettä, ei ole mitään moittimista.

Håkan Wikman, 45

Miten löytyi juoni tämän vuoden Vantaan Barokille?

— Vivaldi ei ole aikaisemmin ollut teemana Vantaan Barokissa. Kun tänä vuonna tulee kuluneeksi 330 vuotta hänen syntymästään, on juhlalle hyvä syy. Toinen italialainen säveltäjä Francesco Cavalli tuli mukaan siksi, etteivät Vivaldin oopperat ole Vuodenaikojen veroisia. Pitkän unohduksen jälkeen La Rosindaa esitettiin ensi kertaa kesäkuussa Saksassa.

Millaista oli?

— Suosikkikappaleen soittaminen on aina hankalaa. Ihmisillä on vahvoja mielikuvia siitä, miltä musiikin pitäisi kuulostaa. Kun käytetään periodisoittimia, siis niitä joilla barokkimusiikkia soitettiin aikoinaan, musiikki ehkä kuulostaakin toiselta kuin mihin on tottunut. Soittimien viritystaso on erilainen, ja esimerkiksi viulun jousi on vähän lyhyempi.

Pisteillä 1–5, miten tilaisuus onnistui?

— Annan soittajille 5+ pistettä. Tsekkiläinen Collegium Marianum on esiintynyt Barokissa kaksi kertaa, mutta sooloviulisti oli uusi. Alusta asti festivaalin tavoitteena on ollut tarjota maailman huippua.