Kirkon aarteen hoitajat
Köyhät, sairaat ja raajarikot olivat Roomassa 1750 vuotta sitten marttyyrikuoleman kärsineelle diakoni Laurentiukselle kirkon aarre. Hänestä on saanut nimensä muun muassa Vantaan Pyhän Laurin kirkko. Kirkon auttamistyö ei kuitenkaan ole historiaa. Se on kirkon sanoman ydintä ja olennainen osa sen toimintaa.
Vantaan seurakunnilla on 40 palkattua diakoniatyöntekijää ja yli 400 vapaaehtoisia, jotka antavat aikaansa ihmisten auttamiseen. Diakoniatyöntekijöistä diakonit ovat saaneet sosiaalialan koulutuksen ja diakonissat sairaanhoidon koulutuksen. Vapaaehtoiset tuovat työhön omat monipuoliset taustansa ja elämänkokemuksensa: heitä tarvitaan kuuntelijoina, keskustelukumppaneina ja käytännön töissä.
Joka viikko kymmenet vantaalaiset hakevat apua seurakuntien diakoniatyöntekijöiden vastaanotoilta. Lisäksi diakoniatyöntekijät tekevät kotikäyntejä ja laitosvierailuja, organisoivat vertaistukiryhmiä ja avointen ovien toimintaa, järjestävät leirejä ja auttavat asiakkaitaan yhteistyössä kaupungin sosiaali- ja terveystoimen ja monien eri järjestöjen kanssa. Laaja-alaista diakoniatyötä tehdään paikallistasolla jokaisessa Vantaan seitsemässä seurakunnassa. Lisäksi seurakunnilla on yhteisiä erikoistuneita työntekijöitä, jotka tukevat näkö-, kuulo- ja kehitysvammaisia, maahanmuuttajia, asunnottomia, päihderiippuvaisia ja vankiloissa olevia.
Vaikka diakoniatyöntekijän vastaanotolle tultaisiin taloudellisten ongelmien takia, taustalta voi löytyä esimerkiksi yksinäisyyttä, sairautta, päihderiippuvuutta, työttömyyttä, surua tai vaikeuksia elämänhallinnassa. Enemmistö asiakkaista on työikäisiä ja erityisen tiukoilla näyttävät nyt olevan yksinhuoltajat. Parissa seurakunnassa on vapaaehtoisryhmä, jolta vaikkapa vanhukset voivat pyytää apua yksinkertaisissa kodin huoltotöissä. Seurakuntien aloitteesta on perustettu lastensuojelun avohoidon tarpeessa oleville lapsiperheille suunnattu Laurinkoti, jossa kaupunki on vahvasti mukana. Lisäksi seurakunnilla on 71 diakonisin perustein jaettavaa vuokra-asuntoa.
Kaikkeen tähän käytetään seurakuntalaisten kirkollisverovaroja, mutta apua ei suinkaan ole rajattu vain jäsenille. Apua hakevalta ei kysytä uskonnollista vakaumusta, vaan lähtökohtana on jokaisen ihmisen yhtäläinen ihmisarvo ja avun tarve.

