Sofi Oksasen näytelmänä esitetty Puhdistus toimii erinomaisesti myös romaanina. Intensiivisyys ja tarkkuus, jolla Oksanen kirjoittaa, saattaa olla tiukempikin kirjassa, jossa käydään läpi Viron vaikeaa lähihistoriaa aina sota-aikaa edeltäviltä vuosilta 1990-luvulle.

Länsivirolaisessa maalaiskylässä asuva vanhus, Aliide Truu, joutuu uuden tilanteen eteen, kun hänen pihalleen tuupertuu kaukainen sukulainen, Saksassa prostituoituna työskennellyt ja parittajiaan pakeneva tyttö. Hitaasti kuin sipulia kuoriessa perheen historia tulee ilmi kaikkine kauhuineen: ilmiantoineen, kuulusteluineen, leirituomioineen, karkotuksineen. Henkensä pitimiksi moneen suuntaan ajetut virolaiset ovat joutuneet nuolemaan milloin kenenkin saappaita, ja tekemään vaikeita, epämoraalisia ratkaisuja.

Suomalainen lukija kauhistuu Oksasen kirjan sisältämän informaation kovuutta. Tällaistako se on ollut? Kaikki menneiden vuosikymmenten kulissit kaatuvat kuin heinäpaali. Virolaisten kohtalot ovat olleet täynnä käsinkosketeltavaa pelkoa, niukkaa selviytymistä, karkotuksia, teloituksia, ajojahteja ja pakollista solidaarisuutta milloin millekin mahdille. Köyhyydestä ja byrokratiasta puhumattakaan.

Sofi Oksanen eläytyy hyvin eri-ikäisten naisten kohtaloihin, ja nimenomaan naisten kokema väkivalta ja hyväksikäyttö tulevat korostuneesti esiin tässä mitään säästelemättömässä romaanissa. Juuri sorrettujen naisten näkökulman esiin nostamisesta Sofi Oksasta kiitettiin myös, kun hän sai tänä keväänä kirjastaan Helsingin yliopiston naistutkimuksen laitoksen Vuoden Kristiina –palkinnon.

Juoni kirjassa kulkee kuin trillerissä, sitä on vaikea laskea käsistään