Mehiläishoitaja Heimo Varonen

Ei ollut mehiläishoitaja Heimo Varonen tiennyt olevansa Pyhän Laurentiuksen suojeluksessa, vaikka hän on harrastanut mehiläisten hoitoa 15 vuotta. Mutta asiaa miettiessään hän löysi selityksen.

— Muinaisina aikoina tarvittiin makeutusainetta, eikä sokeria silloin ollut. Hunaja oli siihen aikaan arvossaan ja ainoa makeutusaine. Sota-ajan jälkeen taas oli paljon mehiläis-pesiä hunajan tuottamiseen, koska sokeria oli niukalti. Siitä näkökulmasta ymmärtää hyvin, että Laurentius on ottanut suojelukseensa mehiläishoitajat ja mehiläiset.

Ja suojelusta tarvitaan edelleen, sillä mehiläisten hoito saattaa olla arvaamatonta.

— Minäkin mukamas tiedän paljon mehiläisten hoidosta. Mutta aina kun pesille menee, mehiläiset käyttäytyvät eri tavalla. Joka pesässä on kuningatar, äiti, joka määrää, millä tavalla pesässä käyttäydytään.

— Joku pesä voi olla äärettömän siisti ja jossain toisessa pesässä kaikki on hujan hajan. Mehiläisillä on myös erilaisia luonteenominaisuuksia, toinen on lauhkea ja toinen on ärhäkkä.

Varosella oli alkuaikoina pari pesää, parhaimmillaan sata. Nykyisin tuottavia pesiä on 25. Varonen on eläkkeellä maanmittarin työstään, ja mehiläishoito on hänen ja vaimonsa yhteinen harrastus. Hunajaa riittää myyntiin asti. Ilolan, Hiekkaharjun ja Ruskeasannan pienet K-kaupat ovat ottaneet heidän hunajansa valikoimaansa. Isot ketjut eivät osta suoraan tuottajalta.

— Vaimo on tuottaja ja minä hoidan pääasiassa käytännön asiat, kertoo Varonen työnjaosta. Varonen myös opettaa työväenopistossa mehiläisten hoitoa.

Mehiläispesien paikalla on väliä. Ympäristöstä pitää löytyä paju. Se on keväällä ensimmäinen tärkeä kasvi, josta mehiläiset saavat mettä. Pesien lähistöltä pitää koko kesän ajan löytyä hyviä satokasveja, joita ovat esimerkiksi vadelma, horsma, rypsi ja apilakasvit.

— Yhdessä pesässä on 60 000–70 000 mehiläistä. Kuningattaren lisäksi siellä on työläisiä, jotka ovat naaraita, ja kuhnureita, jotka ovat uroksia. Hunajaa kerätään eniten heinäkuun ensimmäisillä viikoilla.

No, pistävätkö ne mehiläiset hoitajaansa?

— Kyllä mehiläiset pistävät, on minuakin pistetty monta kertaa. Mutta usein se on vain omaa huolimattomuutta. Asusteiden pitää olla sellaiset, etteivät mehiläiset pääse pistämään läpi. Eikä hupun vetoketjua kannata unohtaa auki.

Kokki Jenny Björklund

Jenny Björklund meni aina pienenä väliin sotkemaan, kun hänen äitinsä leipoi. Oli vain pakko päästä leipomaan. Koulussa Björklund valitsi aina kaikki keittiötunnit. Ammatinvalinta ei siten tuottanut hänelle suurta päänvaivaa.

— Ensin ajattelin opiskella kylmäköksi, mutta päätinkin toisin. Opiskelin peruskoulun jälkeen oppisopimuksella suoraan kokiksi. Olin työharjoittelussa Hotelli Vantaan Sevilla-ravintolassa ja siellä olen nyt töissä.

Työssä Björklundin nimike on palvelupäällikkö. Hän paistaa pihvejä, mutta tekee myös toimistovuoroja, jolloin hän esimerkiksi tilaa tavaroita. Kokin työ on yhteistyötä varsinkin tarjoilijoiden kanssa.

— Luemme ääneen asiakkaiden antamia palautteita. Jos saa kiitosta, se tietysti lisää työmotivaatiota. Jos joku ei ole tyytyväinen paikan päällä, kysytään, mikä on vikana. Jos annos on väärin tehty, hyvityksenä saa uuden annoksen.

Keittiössä terävien veitsien ja kuumien uunien ja ruokien keskellä voi sattua ja tapahtua. Vielä kun lisää siihen kaikki ne ihmiset, jotka keittiössä liikkuvat, ja kiireen, on vilske ja vilinä taattu. Onkohan se Laurentius, joka osaa suositella oikeantyyppiset ihmiset alalle?

— On tässä välillä sormia leikattu ja kuumista pelleistä otettu kiinni. Käsistäni näkyy, missä olen töissä: pieniä palovammoja tulee väkisinkin. Mutta minä tykkään kiireestä. Se on paljon mukavampaa kuin odottelu ja seisoskelu.

Björklund ei ollut aiemmin kuullut Pyhästä Laurentiuksesta.

— On aika mielenkiintoista, että Laurentius on ottanut nimenomaan kokit suojelukseensa. Mutta kokit tekevät tärkeää työtä. Ainahan ihmisillä on nälkä. Ja ravintolassa heille tulee hyvä mieli, kun saavat hyvää ruokaa ja palvelua.

A la carte -annoksien vastapainoksi Björklund tykkää tehdä kotona kotiruokaa. Se on hänestä hyvää, eikä hän suostu ostamaan eineksiä.

— Ihmiset valittavat, että ruoka on kallista — niinhän se onkin — mutta jos viitsisi itse laittaa, niin sillä hinnalla mitä yksi valmisruoka maksaa tekisi itse ruuat kahdelle.

— Mikä sen mukavampaa, kuin kutsua kavereita kylään, tehdä yhdessä ruokaa ja ottaa vähän viiniä sen kanssa. Ruoan kera on helppo seurustella, toteaa kokki.

Hän on muuten kaikkiruokainen, mutta ostereita — herramiesten hienoa ruokaa — hän ei kykene syömään. Mutta eihän hän herrasmies olekaan, vaan innokas kokki!

Vapaapalokuntalainen Matti Nurmi

Tikkurilan vapaapalokunnan päällikkö Matti Nurmi on juuri herännyt, vaikka on iltapäivä. Päätyössään HK-talon työnjohtajana hän tekee myös yövuoroja. Vapaapalokunta on ollut hänen harrastuksensa jo pitkään. Aikoinaan nuoren miehen mielestä sammutustyöhön liittyvissä laitteissa ja vehkeissä oli glamouria.

— Menin vapaapalokunnan toimintaan mukaan 18-vuotiaana. Se on oikeastaan elämäntapa, ei siitä tahdo eroonkaan päästä.

VPK:lainen hälytetään onnettomuuspaikalle useimmiten iltaisin, öisin ja viikonloppuisin. Nurmen kännykkään tulee palohälytyskeskuksesta viesti silloin, kun häntä tarvitaan. Mies voi olla joskus aika puhki, jos on yön tehnyt palomiehen hommia ja sitten on aamuvuoro päätyössä. Motiivi harrastukseen on kuitenkin vahva.

— Kyllä vapaaehtoistyön motiivina on auttamisen halu ja oman kylän, Tikkurilan ja sen lähiympäristön turvaaminen. Haluamme auttaa silloin, kun on hätä. Ja meidän kaveriporukkamme on hitsautunut yhteen, vapaa-ajallakin korjaamme yhdessä vehkeitä.

Nurmen perheeltä ei ikinä ole tullut kommentteja siitä, että hän viettää liikaa aikaa VPK:laisena. Päinvastoin. Hän on saanut vaimoltaan tukea, jos joku paha onnettomuus on jäänyt vaivaamaan mieltä. Ensimmäisen ruumiin näkeminen pysäytti.

— Onneksi kuitenkin on tosi vähän pahoja tapauksia. Nykyisin ilmastonmuutoksen myötä meitä työllistävät myrskyvauriot, puita kaatuu tai on pahoja tulvia. Jokin vuosi sitten, kun oli oikein kuiva kesä, kastelimme kaupungin puita, jotka uhkasivat kuolla käsiin.

Palokuntalaisen työ on riskialtista. Esimerkiksi katto saattaa romahtaa, kun talo palaa. Nurmea ei pelota.

— Olen niin monta tulipaloa nähnyt, että minulla alkaa olla jo rutiinia: tiedän, mitä pitää tehdä ja mitä ei.

Nurmen voi bongata lauantaina 9.8. Laurentius-vaelluksella esittelemässä VPK:n toimintaa ja kalustoa. Palokuntalaisista tulee eittämättä mieleen, että pärjätäkseen vaativassa hommassa pitää olla kova kunto.

— Savusukeltajien pitää läpäistä kuntotestit, mutta kyllä raavas mies näissä hommissa pärjää, vakuuttaa päällikkö.

Tieto Laurentius-pyhimyksen suojelusta tuli Nurmelle vähän kuin puun takaa.

— Ensimmäisen kerran kuulin Laurentiuksesta, kun VPK:ta pyydettiin mukaan Laurentius-tapahtumaan. Ehkäpä hän on ollut mukana näillä sammutus- ja pelastusreissuilla. Voihan se olla hänen ansiotaan, että on nämä 25 vuotta pärjätty.

Diakoni Anne Saviranta

Diakoni Anne Savirantaa huvitti, kun hän kuuli listan Pyhän Laurentiuksen suojelemista ammateista. On palomiestä, diakonia ja kokkia ja mehiläishoitajaa.

— Mietin, että mitäköhän yhteistä on näillä ammateilla, joita Laurentius suojelee. Mutta minkä tahansa suojelu tai siunaus on tässä omassa työssäni kyllä tarpeen.

Palomiehet Saviranta yhdisti siihen, että Laurentius poltettiin. Entäpä kokit? Palovaarahan keittiössäkin on, kun on liesiä. Mutta mehiläishoitajat?

— Onhan mehiläishoitajilla kyllä pistovaara… Ja omassa työssäni joudumme olemaan räjähdysherkissä tilanteissa, Saviranta sanoo nauraen.

Vitsailut sikseen, diakoni Laurentiuksella oli tärkeä viesti. "Köyhät ovat kirkon aarre", hän väitti. Köyhyyttä voi olla monenlaista, kenellä meistä mikäkin puute.

— Me tavalliset ihmiset kirkon sanomaa eniten tarvitsemme. Jos kirkko etääntyy köyhien arjesta, jos kirkko ei kuule heidän tarvettaan, ollaan hakoteillä. Köyhät pitävät elämässä kiinni.

Saviranta työskentelee Korson seurakunnassa osa-aikaisena diakonina. Hän on aina tiennyt haluavansa ihmisläheiseen työhön, ja hän on myös perushoitaja. Hoitohierarkiasta Saviranta ei kuitenkaan löytänyt paikkaansa. Sosiaalityöntekijänä taas joutuisi katsomaan asioita paljon vain lainsäädännön mukaan.

— Minusta tuli diakoni siksi, että minusta se on sosiaalialan laaja-alaisin koulutus. Siinä ihmistä käsitellään kokonaisuutena: voi olla henkisiä, hengellisiä tai aineellisia ongelmia. Tai usein kaikkia niitä.

Diakonin työssä suojelusta tarvitaan muun muassa väkivallan uhan takia. Jotkut asiakkaat voivat olla aggressiivisia humalassa tai muiden aineiden vaikutuksessa tullessaan vastaanotolle.

Savirannan toiveena olisi, että hän jaksaisi toimia työssä niin kuin Laurentius toimi: köyhien puolestapuhujana.

— Siunausta työssäni tarvitaan siinä, ettei turtuisi kaikkeen hätään ja epäoikeudenmukaisuuteen. Eniten suojelusta kaipaisi tilanteessa, jossa itsellä sanat loppuvat. Tilanteessa, jossa kaikki keinot ja tahot on jo käyty läpi.

Taikauskoa vai taivaallinen tehtävä?

Luterilaisuudessa pyhimyksiä on pidetty taikauskona, mutta varhaisissa luterilaisissa tunnustuskirjoissa sanotaan, että pyhiä voi muistaa julkisesti, jotta oppisimme seuraamaan heidän uskoaan ja hyviä tekojaan.

Pyhimyksillä on taivaallisen esirukoilijan tehtävä: koska he ovat jo perillä taivaassa, he pystyvät puhumaan siellä maan päällä elävien puolesta.

Pyhimysten sanotaan suojelevan erilaisia ihmisryhmiä, elämäntilanteita ja paikkoja. Pyhimyksen suojelemat kohteet liittyvät jotenkin hänen omaan elämäänsä täällä maan päällä. Esimerkiksi Laurentius halstrattiin nuotiossa, joten hänen sanotaan suojelevan erityisesti palomiehiä ja muita tulenkäsittelijöitä sekä tulenarkoja paikkoja, kuten kirjastoja ja arkistoja.

Katolinen kirkko on organisoinut virallisen järjestelmän pyhimykseksi julistamiselle. Ensin paavi julistaa henkilön autuaaksi ja sitten mahdollisesti jotkut autuaista pyhiksi. Järjestelmä vakiintui vasta 1100-luvulla. Ortodoksisessa kirkossa kunnioitetaan pyhiä, mutta heillä ei ole virallista pyhimykseksijulistamiskäytäntöä.

Lähteet: www.vantaanseurakunnat.fi/laurentius2008
Jaakko Heinimäki: Pyhät ystäväni. Otava 2007.

Muita Laurentiuksen suojelemia:

• arkistonhoitajat

• kirjastonhoitajat

• kondiittorit

• koomikot

• koululaiset

• lasimestarit

• lihakauppiaat

• oluenpanijat

• opiskelijat

• paistinkääntäjät

• parkitsijat

• pesulatyöntekijät

• puukkosepät

• ravintoloitsijat

• teurastajat

• viinintekijät

• viinikauppiaat