Kun äitini erosi isästäni 1970-luvun alussa, oli aika lailla ennenkuulumatonta, että nainen lähtee ja jättää hyvin toimeentulevan miehensä ja jopa lapsensa tälle, muistelee psykologi Tony Dunderfelt.

Nykyään on aivan tavallista, että eroa haluaa juuri nainen. Useimmiten nykyäidit haluavat ja saavat avioerossa lapset itselleen.

— Aina kun parisuhdeaiheet nousevat esiin, ihmiset heristävät korviaan. Moni kaipaa osviittoja hyvälle parisuhteelle, kertoo nykyisin enimmäkseen koulutus- ja valmennustyöhön keskittyvä Dunderfelt.

Hän suosittelee aiheeseen paneutumista siksi, etteivät ikiaikaiset opit, kulttuurin ja suvun perinteet päde muuttuneessa maailmassa.

— Totta kai perinteinen elämäntapa on aivan toisella lailla voimissaan vaikkapa turkkilaisessa vuoristokylässä kuin Helsingin Kruununhaassa.

Dunderfeltin mukaan on jokseenkin itsestään selvää, että kahden koulutetun ja hyvin ansaitsevan puolison parisuhteessa kumpikin on vapaa ja itsenäinen. Nykyaikaa on se, että puolisot voivat itse yhdessä päättää, millainen pari ja perhe he haluavat olla.

Koko viime vuosisata kului Dunderfeltin mukaan perinteisestä parisuhdemallista eroon pyristelemiseen.

— Perinteisessä parisuhteessa nainen ei ole tasa-arvoinen ja itsenäinen. Naisen tulee alistua miehen ohjaukseen, eikä hänellä ole itsenäistä ihmisarvoa, vaan hänen arvonsa tulee siitä, että hän on jonkun vaimo.

Dunderfelt toteaa, että perinteisiä sävyjä näkee ja kuulee yhä kehittyneissä länsimaissakin, ja etenkin osassa kristillistä opetusta.

— Se on vähän kuin yritettäisiin sulloa kattokruunu jääkaappiin. Unohdetaan, että huikean teknisen ja yhteiskunnallisen kehityksen takia on luonnollista, että myös naisen ja miehen roolit muuttuvat.

Toisinaan vanhakantaisia näkemyksiä lievennetään vähän valistuneemmilla korostuksilla. Sanotaan, että naista kuuluu arvostaa ja kuunnella ja että hänen kanssaan on syytä keskustella, kun pyrkimyksenä on luoda yhdessä hyvää elämää, vaikka pohjimmiltaan mies jääkin siksi, jonka sana painaa.

— Pahimmillaan perinteinen malli on irvikuvassaan machokulttuurissa: machomies on tunteeton vallankäyttäjä, ja nainen on Jumalan ja kulttuurin asettamien rajojen sisällä elävä, täysin tahdoton ja oikeudeton ressukka.

Nykyaikaisen parisuhdemallin taustalta löytyy ihmisoikeusajattelun ja naisliikkeen nousu ja aikaansaannokset.

— Nykyaikaisessa parisuhteessa mies on empaattinen kuuntelija. Nainen on saavuttanut tasa-arvon, ja koulutuksensa ansiosta hän on myös taloudellisesti itsenäinen, tiivistää Dunderfelt.

Mutta sen jälkeen, kun perhe, lapset, talot ja autot on saatu, on vielä jotakin, jota nainen kaipaa, vaikka hänen näyttää olevan itsekin vaikea ilmaista, mitä se on

Vastoin yleistä käsitystä naisten sosiaalisuudesta ja puhetaidosta Dunderfelt kertoo havainneensa, etteivät naiset läheskään aina puhu elämästään kovin yksityiskohtaisesti, eivät edes naisten kesken, eivätkä usein myöskään analysoi asioita syvällisesti.

— Puhetta kyllä pidetään yllä, mutta kuinka paljon elämää koskevaa informaatiota oikeastaan välittyy puheen kautta? Jos nainen sanoo toiselle, että näytät upealta tänään, ja toinen vastaa saaneensa hyvää seksiä, ja keskustelu loppuu siihen, ei siinä paljon ihmissuhteen tai läheisyyden ymmärrys lisäänny. Ei tietysti silloinkaan, kun kaverille kerrotaan, että oma mies on ihan idiootti.

Kun nainen ei puhu, on miehen mahdotonta päästä selville siitä, mistä kenkä puristaa.

— Puhumattomuuden taustalla voi olla sekin, että naisesta tuntuu häpeälliseltä, että hän on sisäisesti tyytymätön, vaikka kaikki on ulkoisesti niin hyvin, myöntää Dunderfelt.

Tyytymättömyyttä voivat ruokkia ja vahvistaa monenlaiset ulkopuoliset tekijät.

— Elämme huikeassa kulissien kulttuurissa. Aikakauslehdet, tv ja radio luovat disneyfikaatiota, jonka mukaan ihannepariskunnan vaimo on kaunis ja mies komea, ja heidän elämänsä on joka suhteessa täydellistä, puhdasta, siistiä ja sopusointuista. Ihanne on kaukana arkipäivästä, jossa riittää hankaluuksia, kaikenlaista pestävää ja siivottavaa, räkää.

Ihannenainen menestyy, hän hoitaa firmansa, perheensä ja kotiinsa, ja ehtii vielä kaikessa rauhassa viipyilemään golfviheriöillä.

— Juuri kukaan ei kerro, mitä todellisuudessa tapahtuu — ja siksi arki on monelle valtava kulttuurisokki. Vain joku psykokamera voisi paljastaa, että kulissien takana naisella on mahakipuja, hän tuskin puhuu miehelleen ja haluaisi toisinaan jopa kuristaa lapsensa.

Parisuhteessa ajaudutaan vaivihkaisesti pattitilanteeseen.

— Mies voi miettiä paluuta perinteiseen perhemalliin ja jopa sitä, pitäisikö hänen alkaa lyödä. Usein nainen kovettaa itsensä, alkaa ajaa omia etujaan ja tanssittaa pehmomiestä oman pillinsä mukaan. Lopulta nainen valtaa parisuhteessa koko tahtotilan ja mies masentuu ja passivoituu, kertoo Dunderfelt.

Kehityskulku ei tiedä hyvää. Parisuhteesta tulee pitkäveteinen ja hankala, kun puolisoiden välinen myönteinen jännite häviää. Nainen alkaa irtautua parisuhteesta tekosyiden ja selitysten varjolla tai hän voi somatisoida pahaa oloaan fyysiseksi sairaudeksi.

Dunderfeltin mielestä paljon parempi vaihtoehto olisi etsiä tietoisesti uudenlaista elämänmallia, jossa yhdistetään perinteisen ja nykyaikaisen parisuhteen parhaat puolet.

— Silloin on rohkeasti kyseenalaistettava omat käytännöt, suvun perinteet ja uskonnon säännöt. Molempien puolisoiden ei ole aina pakko osallistua suvun juhliin, eikä Raamatusta löydy seikkaperäisesti kuvattua elinikäisen ja onnellisen avioliiton mallia.

Omaa parisuhdemallia pitää kunkin parin itse etsiä.

Monet yrittävätkin tehdä parannuksia parisuhteeseensa. Dunderfeltin mukaan lähes aina muutoksen tarve koskee seksuaalisuutta.

— Etenkin miehen on opeteltava uusia ja erilaisia tapoja harjoittaa seksuaalisuuttaan niin, että hän pystyy tyydyttämään naisensa useammanlaisia tarpeita. Varovaisen, kauniin, hienon ja heiveröisen seksin lisäksi nainen kaipaa toisinaan myös rajumpaa ottamista. Prinsessasadut, joissa prinssi tulee valkoisella hevosella ja vie jalat alta, eivät ole syntyneet tyhjästä, vakuuttaa Dunderfelt.

Hän antaa vielä lisätehtäviä maskuliinisuudestaan tietoisiksi tuleville miehille.

— Naisen on vaikea myöntää, että hänellä on tarve löytää emotionaalinen turva ja syli miehestä. Vastatakseen tähän tarpeeseen miehen on kehitettävä itsessään kykyä ottaa vastaan naisen kaoottiset purkaukset ilman että hän itse muuttuu kaoottiseksi.