Kaste, konfirmaatio, avioliittoon vihkiminen ja hautaan siunaaminen ovat kaikki olleet kirkon "suosikkituotteita". Rippikoulu imee suurimman osan nuorista edelleen mukaansa, mutta huolta on aiemmin aiheuttanut kirkkohäiden suosion lasku ja hautapaikkojen hinnoistakin on käyty keskustelua.

Nyt mietityttävät vanhemmat, jotka eivät halua kastaa lastaan. Kaikille nykyvanhemmille ei ole lainkaan itsestään selvää, että kastemalja kulkee sukupolvelta toiselle.

— Kun lasta ei haluta kastaa, se tarkoittaa sitä, että seurakunnan merkitys on vanhemmille itselleen mitätön. Ei nähdä, että seurakuntaan kuulumisella on merkitystä. Vanhemmat eivät näytä ymmärtävän, että valinta myös niin päin että ei kasteta, vaikuttaa lapsen vakaumukseen, sanoo Hakunilan seurakunnan kirkkoherra Reijo Liimatainen.

— Eli vanhemmat kasvattavat lapsestaan ateistin. Vakaumukset eivät synny tyhjiössä.

Viime vuonna Vantaalla syntyi 2611 lasta. Seurakuntien toimintakertomuksen mukaan heistä kastettiin 1736. Toistaiseksi kastettujen määrä on suurempi kuin kastamattomien, mutta kuinka käy tulevaisuudessa, jos yhä useampi parhaassa lapsentekoiässä oleva eroaa kirkosta?

Uskonnollinen kasvatus on vanhempien vastuulla

Suurin osa suomalaisista kastetaan lapsena, mikä on useimpien suurten kristillisten kirkkojen vanha perinne. Kastetilaisuus on vauvan ensimmäinen oma juhla. Lapsen voi kastaa kotona, kirkossa tai muussa seurakunnan tilassa. Jo useana peräkkäisenä vuonna Vantaalla lapsia on kastettu enemmän kirkoissa kuin kotona.

— Sisällöllisesti koti- ja kirkkokaste eivät eroa millään tavalla. Kirkkokasteessa ehkä korostuu seurakunnan yhteyteen ottaminen ja kotona taas suku ja juurien kantavuus nousevat enemmän esille. Meillä Hakunilassa kaikista kasteista puolet on kirkkokasteita ja puolet kotikasteita. Pyhän Annan lastenkirkko on ollut kastetilaisuuksissa suosittu paikka, kertoo Liimatainen.

Jos kastetilaisuuden järjestäminen kotona tuntuu hankalalta esimerkiksi tilan ahtauden vuoksi, kirkkoon ainakin mahtuu. Myös juhlan etukäteis- ja jälkivalmistelut ovat seurakunnan tiloissa valmiina.

— Seurakuntalainen saa kirkon maksutta käyttöönsä. Kirkko on valmiiksi siivottu ja siivotaan tilaisuuden jälkeenkin. Rekvisiitta on valmiina, vain tarjoilut täytyy hoitaa itse, vakuuttaa Liimatainen.

Perusteluna sille, miksi lasta ei haluta kastaa on usein se, että vanhemmat haluavat lapsen itse päättävän kuuluuko hän kirkkoon vai ei. Koetaan, ettei vanhempien tehtävänä ole uskonnollinen vaan kulttuurinen kasvatus.

— Vanhemmat tekevät joka tapauksessa päätöksen lapsen puolesta. Jos lasta ei kasteta, he valitsevat, että lapsi ei saa uskonnollista kasvatusta. He tekevät ratkaisevan valinnan. Aika naiivi on ajatus, että lapsi voi itse valita kirkkoon kuulumisen myöhemmin. Miten hän voi valita sellaista, josta ei tiedä mitään? kysyy Liimatainen.

— Lapsella on myös jo lainsäädännön mukaan oikeus saada uskonnollista kasvatusta, toteaa kirkkoherra.

Mitä kaste tarkoittaa?

Mitä kasteessa oikeastaan tapahtuu? Mitä merkitystä kasteella on lapselle? Varsinkin isovanhemmille lapsen kastamattomuus voi olla kauhun paikka. Entisaikoina kuuli puhuttavan, että kastamaton lapsi joutuu suoraapäätä helvettiin.

— On kovin yksioikoisesti ajateltu, jos sanotaan kastamattoman lapsen joutuvan kadotukseen. Emme tiedä, mitä hänelle tapahtuu, se on meiltä salattu asia, Liimatainen pohtii.

— Kasteessa Jumala lähestyy ihmistä salatulla tavalla ja tämän yhteyden ulkoisia merkkejä ovat seurakunnan jäsenyys ja vanhempien kristillisen kasvatuksen tehtävä, johon myös kummit kutsutaan mukaan.

Liimatainen sanoo, että kasteessa siunaus ja varjelus luovutetaan ihmisen käsiin ja seurakuntalaiset ovat velvollisia ja oikeutettuja pitämään huolta toisistaan.

— Meillä on kirkossa sellainen vakaumus, että hengellisyys on siemen, joka kasvaa koko ajan. Se annetaan lapsuudessa ja sitä muokataan aikuisuudessa. Ilman lapsena annettua pohjatyötä kasvua ei tapahdu, hän toteaa.

Kasteeseen perustuvat myös muut kirkolliset toimitukset: konfirmaatio, avioliittoon vihkiminen ja hautaan siunaaminen.