Pitkäaikaisasunnottomuus on ollut vaikea ongelma kauan. Julkisuudessa lähes vain kirkko on ollut asiasta huolissaan. Dosentti Panu Pulma kirjoitti Helsingin Sanomissa asiasta, että "Dostojevski taisi olla oikeassa havainnossaan, ettei ihminen oikeasti pysty rakastamaan lähimmäistään, vaan hänen täytyy etsiä lähimmäisenrakkaudelleen kaukokohteita".

Asunto on kuitenkin ihmisarvokysymys — kaikille. Siksi on hyvä, että valtioneuvosto on vihdoin laatinut pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelman ja tehnyt sopimuksen mm. Vantaan kanssa sen toteuttamiseksi. Sopimukseen liittyy sekä asuntojen hankkimista tai rakentamista että henkilöstön palkkaamista.

Asia oli esillä viime kaupunginvaltuustossa. Heikkona puolena toteutuksessa on, että tukiasunnot sijoitetaan paljolti lähiöihin, joissa muutenkin asuu paljon päihde- ja mielenterveysongelmaisia, lähelle kapakoita täynnä olevia ostoskeskuksia, mikä ei tue kuntoutuvia ja tukea tarvitsevia asukkaita.

Usein tukiasuntoa tarvitsevilla on myös unihäiriöitä. Siksi näitä asuntoja ei pitäisi rakentaa liikenteen solmuihin, vilkkaiden teiden ja rautateiden väliin. Tukiasunnot olisi syytä rakentaa alueille, joissa myös ympäristö voisi tukea kuntoutumista. Niitä kyllä löytyy Vantaalta.