Neljän kuoron körtti
Laulaminen auttoi Esko Malkamäkeä jatkamaan elämää eteenpäin.
Esko Malkamäen viikko-ohjelma muuttui, kun hänen vaimonsa kuoli kuusi vuotta sitten.
— Päätin alkaa käydä kirkossa joka sunnuntai. Olen kyllä joskus aikaisemminkin käynyt säännöllisesti kirkossa. Jumalanpalveluksen jälkeen on luonnollista mennä käymään vaimon haudalla. Tosin alkuaikoina kävin joka päivä.
Uuteen elämäntilanteeseen tottuminen vei kuitenkin aikansa.
— Vasta reilu puoli vuotta myöhemmin havahduin siihen, että asun yksin eikä talossa ole muita. Juhla-aikoina, juhannuksena, jouluna ja uutena vuonna, ovat aikuiset lapset perheineen tulleet ystävällisesti luokseni.
Kotiasioiden pyörittäminen oli Malkamäillä ollut pitkälti vaimon vastuulla. Yhä Esko sanoo olevansa aika osaamaton siivouksessa ja ruoanlaitossa.
Tosin ruoanlaittoon on tullut uutta potkua puutarhanhoito- ja viljelyharrastuksen kehittymisen myötä. Malkamäki on alkanut testailla, miten voi käyttää oman maansa satoa ruoaksi, kyllästyttävien einesten sijaan.
Elämäntilanteen hyvä puoli on Malkamäen mukaan se, että hän viihtyy aika hyvin yksin – ehkäpä opettajavuosien monien kontaktien vastapainoksi. Mutta yksin viihtymisessä on puolia ja toisia.
— Minulle meinasi tulla alkoholiongelma, kun yksin istumiseen piti saada jotain lohtua.
Oli vaarana, että tilanne pahenisi kun Malkamäki jäi eläkkeelle vajaan vuoden kuluttua vaimonsa kuolemasta.
— Minulle tuli ylipainoa, se oli minulle itselleni selvä merkki juomisestani. Lapset eivät huomautelleet mitään, mutta päätin tehdä asialle jotakin.
Esko Malkamäki oli nuorempana laulanut kuoroissa. Se oli jäänyt lasten muutettua pois kotoa ja vaimon sairastellessa.
— Menin Tikkurilan mieskuoroon ja oman seurakunnan Rekolan kirkkokuoroon. Kun Vantaan kirkkokuorot harjoittelivat yhteistä Unkarin matkaa varten, kävin myös Pyhän Laurin kuoron harjoituksissa ja jäin sinnekin.
Malkamäki harmittelee sitä, että monissa kirkkokuoroissa on vain 10–20 laulajaa, vaikka ihan hyvin voisi olla kaksinkertainen määrä.
— Monetkaan eivät taida tietää, millaisia ammattilaisia kirkkomuusikot ovat ja kuinka tasokasta opetusta ja ohjausta heiltä voi saada aivan ilmaiseksi.
Nykyään Esko Malkamäki laulaa kolmatta vuottaan neljännessä kuorossa, Herättäjä-yhdistyksen valtakunnallisessa kuorossa. Herännäisyys eli körttiläisyys on lapsuudenkodin perintöä Pohjanmaalta.
— Vaikka pääkaupunkiseudulta katsoen Ylistaro on herännäisseutua, ei Halkosaaren kylällä ollut muita herännäisperheitä. Riitatilanteissa naapureitten lapset kiusasivat meitä körttipötköiksi, mutta nykyään körtti ei ole mikään haukkumanimi vaan paremminkin kunnia.
Herännäisyys näkyi siinä, että äiti veisaili Siionin virsiä töitä tehdessään. Kun perheeseen saatiin harmoni 1950-luvulla, vanhin veli Niilo alkoi soittaa virsiä. Kun lähdettiin seuroihin, molemmat vanhemmat pukeutuivat tummiin körttipukuihin. Kesäisin vanhemmat veivät lapsiaan herättäjäjuhlille.
— Muistan että olin yhdeksänvuotiaana, vuonna 1952, herättäjäjuhlilla Nilsiässä. Pääsin silloin moottoriveneellä käymään myös Ukko-Paavon, siis herännäisyyden perustajan Paavo Ruotsalaisen, tuvalla Aholansaaressa, vaikkei paikka vielä ollutkaan Herättäjä-yhdistyksen toimintakeskus.
Hämeenlinnasta kotoisin ollut Malkamäen Asta-vaimo oppi tuntemaan herännäisyyttä miehensä kautta.
— Fiksuna ihmisenä Asta kyseli, miksi mitäkin tehdään ja sanotaan. En aina osannut sanoa muuta kuin että niin on aina tehty. Monesti hän sanoi jotain sellaista, mikä osui asian ytimeen. Minua on joskus harmittanut, etten ymmärtänyt vielä paremmin tutustua häneen ihmisenä.
Aviomies kertoo esimerkin vaimonsa oivalluksista: "Jumalan armon voi käsittää vasta sitten, kun on saanut Jumalalta armon ymmärtää mitä armo on."
Malkamäen mukaan Jumalan luomistyötä voi ihmetellä ja Jumalan armoa ikävöidä yhtä hyvin silloin, kun laulaa hengellisiä lauluja ja virsiä kuoron riveissä kuin silloin, kun möyrii kotipuutarhassa – ja tietenkin myös kun käy herättäjäjuhlilla.
Herättäjä-yhdistyksen valtakunnallisen kuoron konsertti pe 4.7. klo 20.30 Leppävaaran kirkossa, Veräjäkallionkatu 2. Ohjelma 5 euroa.
Kirkollisia kesäjuhlia
-
Esikoislestadiolaisten juhannusseurat 20.–23.6. Lahdessa
-
Uusherätyksen kesäseurat 27.–29.6. Leppävirralla
-
Valtakunnalliset evankeliumijuhlat 27.–29.6. Kankaanpäässä
-
Radiolähetys Sanansaattajien kesäpäivät 27.–29.6. Iisalmessa
-
Vanhoillislestadiolaisten suviseurat 27.–30.6. Sievissä
-
Herättäjäjuhlat 4.–6.7. Espoossa
-
Kansanlähetyspäivät 4.–6.7. Kajaanissa
-
Suomen rukoilevaisen kansan herännäisjuhlat 11.–13.7. Ulvilassa
-
Rauhan sanan suvijuhlat 11.–13.7. Rovaniemellä
-
Länsi-Suomen rukoilevaisten kesäseurat 18.–20.7. Eurajoella
-
Hengen uudistuksen kesäjuhlat 1.–3.8. Tampereella ja 2.–3.8. Ilmajoella
-
Evankelisen lähetysyhdistyksen kesäjuhlat 2.–3.8. Ilmajoella
-
Hengelliset syventymispäivät 28.–31.8. Helsingissä
