Kukkiin liittyy mitä ihanimpia tarinoita ja legendoja. Tässä pari sellaista.

Kissankellosta kerrotaan, että se kilkatti Kristuksen syntymäyönä ilosanomaa niin ihmisille kuin eläimille. Siksi se sai taivaan sinisen värinsä, Jumalanäidin lempeyden ja kissan pehmeyden. Jos kuulee kissankellon hopeaisen kirkkaan helähdyksen, se tietää onnea.

Keto-orvokki kasvoi aikoinaan rikkaruohona viljapelloilla. Siinä oli taivaallisen ihana tuoksu, minkä vuoksi sitä haluttiin poimia. Ahneuksissaan ihmiset tallasivat viljan jalkoihinsa. Niinpä orvokki rukoili Jumalaa ottamaan siltä tuoksun pois, ettei vilja tuhoutuisi. Niin Jumala teki, mutta antoi orvokille omat värinsä, Isän kultavärin, Pojan puhtaan valkean ja Pyhän Hengen violetin.

Mikäli haluat lukea lisää kukkalegendoja, niitä löydät Liisa Pajukaaren kokoamasta kirjasta Seitsemän kukkaa tyynyn alla (Kirjapaja 2008). Kuvitus on Minna L. Immosen. Pajukaari on harrastanut vuosikymmeniä japanilaista ikebana-kukkataidetta ja kerännyt kukkiin liittyviä legendoja ja myyttejä.

Suven aikaa ajatellen tässä kuitenkin vielä yksi: Kun ojennat kulleron kullallesi, se tarkoittaa kuolematonta, kuihtumatonta rakkautta. Seitsemän kukan kimppu tarkoittaa jo kosintaa!