Kimi Lehtineva, 17, työskentelee Vantaan seurakuntien hautausmailla tänä kesänä kaksi ja puoli kuukautta. Nuorimies jaksaa painaa töitä, vaikka kesälomaa oli vain neljä päivää ja syksyllä jatkuvat jälleen merkonomiopinnot.

Nurmikon leikkaamista, rikkaruohojen kitkemistä ja kukkaistutusten tekoa riittää, samoin kuin uurnamonttujen kaivamisia. Lehtineva on työskennellyt Ruskeasannan ja Hämeenkylän hautausmailla. Heinä–elokuussa hän suuntaa Tikkurilaan.

Ihanteellinen kesätyö

Kimi Lehtinevalla ei mene kuitenkaan ihan koko kesäloma työn merkeissä, sillä hän tekee kuuden tunnin päivää. Hänestä se on sopivan pituinen.

— Kesäduuniksi hautausmaatyö on ihanteellinen, koska se ei ole yksitoikkoista ja saan olla koko ajan ulkona. Kesällä on parempi olla ulko- kuin sisätöissä, Lehtineva sanoo.

Sateen ropistessa töitä tehdään ulkona siinä missä aurinkoisellakin säällä. Lehtinevan kesässä on ollut tähän mennessä vain yksi kylmä ja sateinen päivä.

— Pyrin moneen paikkaan kesätöihin, mutta ikä oli varmaan esteenä joihinkin paikkoihin. Alle täysi-ikäisenä ei ole vielä niin haluttua työvoimaa kuin 18 vuotta täyttäneenä. Ehkä pääsin tänne perushyvän luonteeni takia, se avaa ovia moneen paikkaan, hän sanoo hymyillen.

Hieman harjoitusta hautausmaan töihin Lehtineva sai edellisenä kesänä leikatessaan nurmikoita kesätöinään. Puutarha-ala ei kuitenkaan kiinnosta häntä tulevaisuuden ammattina, vaan mielessä väikkyy oman viihdealan yrityksen perustaminen.

Harrastus tukee työn tekoa

Kimi Lehtineva on harrastanut pitkään karatea, hiihtoa, taitoluistelua, sirkusta ja yleisurheilua. Hän jatkaisi vieläkin monia harrastuksiaan, mutta ne tulevat kalliiksi ja niihin kuluu paljon aikaa. Työn ja opiskelun lisäksi ei ole enää energiaa tehdä monia asioita vapaa-ajalla. Mutta yleisurheilu jatkuu.

— Kävin juuri Karjaalla yleisurheilukisoissa. Minulla on hyvä peruskunto ja heittolajit ovat vahvuuteni. Hyvä peruskunto auttaa hautausmaan töissäkin. Iltaisin usein treenaan vielä yleisurheilua työpäivien päälle, hän sanoo.

Lehtinevalla on selkeä ja tasapainoinen suhde elämään. Hän naureskelee ihmisille, jotka luulevat palkan tulevan puihin nojailemalla.

— Suomalaisella pitää olla työ elääkseen, vaikka olisi hyvä urheilija. Vain hyvin harvat huippu-urheilijat voivat elättää itsensä ilman jotain muuta palkkatyötä.

Mietteitä vaan ei puhetta

Toisinaan hautausmaatöissään Kimi Lehtineva on törmännyt kaukaisten sukulaisten hautoihin. Hoitaessaan hautoja ja kukkia laittaessaan hän lukaisee aina haudan kohdalla vainajan nimen.

— Haluan tietää, kuka haudassa on.

Monta kertaa hän miettii, varsinkin nuorten ihmisten hautojen kohdalla, että mitä on tapahtunut, kun elämä on loppunut niin lyhyeen.

— Olen huomannut täällä myös kuusivuotiaan lapsen haudan. Hän ei ehtinyt kouluunkaan, ennen kuin elämä loppui. Noin kymmenen vuotta sitten ajattelin, että kuolleet nousevat taivaaseen. Nyt minun on vaikea uskoa siihen ajatukseen. Ajatukseni kuolleiden olinpaikasta vaihtelevat.

Hautausmaan rauhassa Lehtineva on nähnyt myös tuhkahautaamisen.

— Kun erään vainajan tuhkaa laskettiin hautauspaikkaan maan alle, mietin, että tuossako tuo ihminen nyt todella on. Ajattelen niin, että jokaisen ihmisen pitää saada sellainen hautaus kuin on itselleen toivonut.

Lehtineva kehuu Ruskeasannan hautausmaata kauneimmaksi, jonka on nähnyt. Työskennellessään hautojen äärellä hänelle ei tule mieleen jutustella vainajille.

— En keskustele kuolleitten kanssa, kuten ehkä joillakin on tapana etenkin omaistensa hautojen äärellä. Haudat ovat kuin liikennemerkkejä, en ajattele niistä mitään muuta, Lehtineva sanoo.

— Ehkä pääsin kesätöihin perushyvän luonteeni takia, se avaa ovia moneen paikkaan.