Keskellä kesän vihreyttä käteen sopii kirja Agricolan yrtit (Kirja-Aurora 2007). Alaotsikko kertoo, että kirja sisältää Mikael Agricolan Rucouskirian terveyttä tuovat kasvit, niiden esiintymisen ja käytön 1500-luvulla.

Suomen kirjakielen isä oli yllättävän hyvin perehtynyt kasveihin. Hän tunsi monia lääkekasveja ja osasi antaa neuvoja ja hoito-ohjeita terveyden säilyttämiseen ja sairauksien hoitamiseen.

Emme kuitenkaan saisi kovin helposti selvää Agricolan aikaisista ohjeista tai edes kirjaimista, jos lukisimme Mikael Agricolan alkuperäistä Rucouskiriaa, joka ilmestyi vuonna 1544.

Turun yliopiston suomen kielen professori Kaisa Häkkinen ja kasvitieteen dosentti Terttu Lempiäinen ovat yhdessä kirjoittaneet kirjan Agricolan yrtit. Kirja ilmestyi vuosi sitten, kun Mikael Agricolan kuolemasta tuli kuluneeksi 450 vuotta.

Vanhoista yrteistä kertova kirja on ajaton. Onhan sen kasveja käytetty jo antiikin aikana ja ne tunnetaan vieläkin, vaikka niitä käytetään usein eri tarkoituksiin kuin satoja vuosia sitten.

Maarianverijuuri Agricolan jalanjäljiltä

Alkuperäinen Rukouskirja sisältää kalenteriosan, jota on sanottu ensimmäiseksi suomalaiseksi tietosanakirjaksi. Kalenterissa on kasvien lisäksi tietoa terveydenhoidosta, astrologiasta, ajanlaskusta, lasten kasvatuksesta ja psykologiasta.

Agricolan yrtit -kirja perustuu juuri tähän Rukouskirjan kalenteriosaan. Häkkinen ja Lempiäinen ovat avanneet Agricolan aikaisen tiedon ymmärrettävään muotoon.

— Rukouskirja on monen kasvin vanhin kirjallinen dokumentti, Lempiäinen toteaa.

— Agricolan mainitsemia 22 yrttiä käytettiin pääasiassa rohtoina, nykyisin ne ovat ravinto- tai maustekasveja. Monet niistä löytyvät nyt helposti kaupan hyllyltä.

— Nokkonen eli nokulainen on hyvä esimerkki monipuolisesta kasvin käytöstä.

— Se on vanha kuitukasvi, lääke- ja ravintokasvi, jonka käyttö on jatkunut nykyaikaan saakka. Suomessa tavallinen kansa tunsi nokkosen monipuolisen käytön aivan varmasti, Lempiäinen sanoo.

Agricolan aikana Suomessa ei ollut lääkäreitä. Hoitoa antoivat välskärit, parturit ja parantajat ja parannusohjeet kulkivat perimätietona. Agricolan kirja tuli tarpeeseen ja sitä kerrotaan käytetyn ahkerasti kansan parissa. Lukutaito ei silloin ollut yleinen, mutta Lempiäinen arvelee, että kirjaa luettiin ääneen.

— Kaikkien kiinnostavimpien kasvien joukosta voisi poimia Suomessa luonnonvaraisina kasvavat maarianverijuuren ja koiruohon.

— Maarianverijuuri on tunnettu lääkekasvi ja sen pähkylöitä on löytynyt Turun keskiaikaisista maakerroksista tuomiokirkon läheisyydestä eli Agricolan omista jalanjäljistä.

Kesäkuussa ei fläskiä eikä kovaa juustoa

Agricolan kalenterissa on oma runo vuoden jokaiselle kuukaudelle. Nämä runot ja kalenterimerkinnät löytyvät Agricolan yrtit -kirjasta.

Yleisiä hoitomuotoja olivat suonen iskeminen, kuppaaminen ja kylpeminen. Ohjeita annettiin myös eri ruokien, juomien ja rohtojen nauttimiseen eri vuodenaikoina.

Kesäkuussa syömiskiellossa ovat "kovat munat, fläski, kova juusto eli suoloilla paistettu liha". Agricola varoittaa myös liiallisesta nukkumisesta, herkkujen ahmimisesta ja lemmenleikeistä.

Agricolan yrtit syntyi kasvitieteilijän ja kielitieteilijän yhteistyönä.

— Moni kummallinen kasvi selvisi vasta kun kielitieteilijä oli ensin penkonut esiin oudon nimen etymologian, kertoo Lempiäinen.

— Sanojen merkitysten selvittelyssä täytyi käyttää monia eri lähteitä, alkutekstejäkin Agricolalla oli useita, toteaa Kaisa Häkkinen.

Joidenkin sanojen merkitykset ovat muuttuneet aikojen kuluessa.

— Peruna tarkoitti aluksi päärynää. 1700-luvulla uusia viljelykasveja, potaatteja alettiin ensin nimittää "maan päärynöiksi", Häkkinen selventää.

Myös tautien nimitykset olivat erilaisia kuin nykyään, kylmätauti ja vilutauti saattoivat tarkoittaa tavallista flunssaa, influenssaa tai horkkaa.

Sauna ja kalja aina tärkeitä

Kuukausien nimet olivat latinaksi, mutta Agricola mainitsee myös suomenkielisen kuukauden nimen. Ne ovat säilyneet meidän päiviimme asti, poikkeuksina elokuun niminä mätäkuu tai kylvökuu.

Mätäkuun tunnemme vieläkin loppukesän varoittavana nimityksenä, jolloin ruokien pilaantuminen ja tulehdustaudit olivat uhkana. Toinen poikkeus on vuoden viimeinen kuukausi, joulukuun sijasta Agricola käyttää vanhaa nimeä talvikuu.

Runoihin teksti tulee ruotsin kielestä.

— Agricola on kuitenkin hyvänä suomalaisena ujuttanut elokuun runoon saunan, vaikka sitä ei tietenkään mainita ruotsinkielisessä versiossa. Lisäksi hän kehottaa elokuun ohjeissa juomaan kaljaa. Sauna ja kalja ovat olleet tärkeä osa myös Agricolan ajan suomalaisen elämää, Häkkinen naurahtaa.

Mitä Agricola sitten lupaa kesäkuun runossaan, juhannuksen kynnyksellä? "Lehtii, ruohoo ja yrttii hyvää / kesäkuu antaa, ja paljo jyvää. / Joka nyt myös kylpee tahtoo, /suonta hän myös iskee mahtaa. / Paitsi maksan, tävyn ja rinnan, / älä sitä tege suinkan."

Eli suonta saa iskeä, kunhan jättää maksan, keuhkot ja rinnan rauhaan. Näillä ohjeilla valmistauduttiin keskikesän juhlan viettoon.