Namibialainen Eliakim Shaanika, 49, on toista kertaa Suomessa. Niinpä kesän valoisuus ei enää yllätä häntä samoin kuin edelliskerralla neljä vuotta sitten.

— Silloin ihmettelimme, kuinka kaupunkiin laskeutui yön hiljaisuus, mutta silti saattoi nähdä yhtä pitkälle kuin päivällä, hän kertoo hymyillen.

Suomen luonto ja järvet saavat Shaanikalta kehuja.

— Täällä näkee, kuinka ihminen voi elää sovussa luonnon kanssa. Ihminen tarvitsee luontoa ja luonto ihmistä.

Pääsihteeri Eliakim Shaanika kuuluu Namibian evankelisluterilaisen kirkon valtuuskuntaan, joka on ollut Suomen kirkon vieraana parisen viikkoa.

Namibialaisia on saunotettu vierailun aikana moneen kertaan. Niin myös Asikkalan Tontunniemen leirikeskuksessa, jossa vieraat viettivät vapaailtaa Vantaan seurakuntien isännöiminä. Eliakim Shaanikalle sauna ei ole uusi tuttavuus, sillä hän on saunonut myös Namibiassa suomalaislähetystyöntekijöiden luona.

— Saunan lämpö saa vieraan tuntemaan itsensä lämpimästi tervetulleeksi. Kun pääsee suomalaisen kanssa niin suljettuun paikkaan kuin sauna, tulee tunne, että suomalainen haluaa päästää kuvaannollisestikin lähemmäksi itseään, Shaanika analysoi.

Vierailu Suomenlinnassa ja maamme historiasta kertova filmi tekivät namibialaiskatsojaan suuren vaikutuksen.

— Suomen historia on rikas. Se on hyvä esimerkki siitä, kuinka tekemällä kovasti töitä tavoitteidensa eteen voi saavuttaa tällaisen maan.

Namibian ja Suomen välistä yhteistyötä

Namibian ja Suomen kirkkojen välinen yhteistyösopimus on tehty vuonna 2001, ja sitä tarkistetaan aina neljän vuoden välein. Vierailun tavoitteena on kehittää yhteistyötä muun muassa koulutuksen ja diakoniatyön aloilla.

Valtuuskunnan jäsenet osallistuvat neuvotteluihin ja tapaamisiin useiden seurakuntien kanssa. Pastori Shaanika oli muun muassa mukana toimittamassa pappisvihkimystä Helsingin tuomiokirkossa.

— On tärkeää, että voimme jakaa kokemuksia kirkon elämästä Suomessa ja Namibiassa. Odotan vielä, että suunnitelmat muuttuvat konkreettisiksi asioiksi, joiden voimme nähdä toteutuvan, Shaanika sanoo visiitin puolivälissä.

Hänen toivelistallaan on lähetystyöntekijöiden ja opiskelijoiden vaihtoa sekä asiantuntija-avun saamista Suomesta. Apua tarvittaisiin esimerkiksi rakentamisen, hallinnon ja johtamiskoulutuksen alueilla.

Stipendin turvin opiskelemaan

Namibian evankelisluterilainen kirkko sai alkunsa 1870-luvulla Suomen Lähetysseuran työn tuloksena. Nykyään Namibian noin 2 miljoonasta asukkaasta lähes 700 000 on sen jäseniä.

Namibian evankelisluterilaisella kirkolla on jumalanpalvelusten lisäksi muun muassa pyhäkouluja, raamattuluentoja, musiikkitoimintaa ja diakoniatyötä. Perheellisille pidetään ryhmiä, joissa voi Raamatun luvun ohessa keskustella perhe-elämän kysymyksistä.

Eliakim Shaanika kertoo kasvaneensa kristityssä perheessä. Kouluvuosinaan hän toimi kristillisessä opiskelijaliitossa ja sai kutsumuksen papin työhön.

Shaanika opiskeli kotimaassaan teologiaa ja täydensi opintojaan kolmen vuoden stipendillä Kanadassa. Pappisopiskelijoita on Namibiassa hänen mukaansa vielä riittänyt, vaikka moni nuori valitseekin mieluummin paremmin palkatun ammatin. Vain ne, joilla on vahva kutsumus työhön, jäävät alalle.

Namibian kirkko haluaisi jakaa enemmän stipendejä opiskelijoiden tukemiseksi, mutta kaikille tukea ei riitä. Kirkon talous perustuu pitkälti siihen, että seurakuntalaiset lahjoittavat osan tuloistaan kirkolle. Kirkko toimii Pohjois-Namibian alueella, joka on pääosin köyhää maaseutua.

Namibian kirkon valtuuskunta saunoi Tontunniemen leirikeskuksessa su 8.6.