Toteutuuko ulkomaalaispolitiikassa oikeus ja kohtuus? Otetaanko oleskelulupa- ja turvapaikkapäätöksiä tehtäessä riittävästi huomioon humanitaariset syyt? Entä henkilöhistoriaan liittyvät tekijät, jotka tekevät palauttamisen muuten turvalliseksi katsottuun maahan vaaralliseksi?

Nämä kysymykset tulevat väistämättä mieleen, kun on seurannut muutamia julkisuuteen nousseita tapauksia, joissa maahanmuuttoviranomaisten ratkaisut tuntuvat kohtuuttomilta. Viimeksi on puhuttu venäläistä ihmisoikeusaktivisti Maria Kirbasovaa uhkaavasta käännyttämisestä. 67-vuotias Tshetshenian sodan uhrien puolustaja ja Sotilaiden Äitien komitean perustajajäsen on anonut Suomesta oleskelulupaa. Hän on vakavasti sairas ja riippuvainen häntä omilla varoillaan hoitavasta tyttärestä, joka on Suomen kansalainen. Miksi tällainen aikoinaan Siperiaankin karkotettu sairas ihminen pitäisi poistaa maasta?

Riippumatta siitä, miten Kirbasovan lopulta käy, on keskustelu maahanmuuttoa säätelevistä laeista ja niiden tulkinnasta paikallaan. Maahanmuuttoministeri Astrid Thors totesi Helsingin Sanomille, että oleskeluluvan edellytykset on laissa asetettu verrattain korkeiksi ja vastaan on tullut monta esimerkkiä ongelmatilanteista, joissa ratkaisujen kohtuullisuus voidaan kyseenalaistaa. Juuri tähän asiaan ovat kiinnittäneet huomiota muun muassa Suomen ekumeeninen neuvosto, kirkot, kansalaisjärjestöt ja myös useat kansanedustajat.

Kirbasovan puolesta vedonneiden joukossa on Turun Mikaelin seurakunnan kirkkoherra Jouni Lehikoinen. Hänen seurakuntansa tarjosi suojapaikan kurdipakolaiselle Naze Aghaille, joka lopulta sai jäädä Suomeen. Samalla tavalla kävi sudanilaiselle Anna Ladolle, jonka Kuopion seurakunnat ottivat suojiinsa. Suojan antaminen ei tarkoittanut heidän piilottamistaan viranomaisilta, vaan käytännön apua ja tukea siksi ajaksi, kunnes maahanmuuttoviranomaisten päätöksistä tehtyjä vetoomuksia käsiteltiin oikeudessa.

Lakeja ja lain tulkintaa on syytä tarkistaa oikeudenmukaisemmiksi. Vaikka säädökset pysyisivät yleisesti tiukkoina, on yksittäistapauksissa perustelluista syistä pystyttävä tekemään inhimillisiä ratkaisuja. Muuten Suomi ei ole kunnon oikeusvaltio.