Kesä on tullut. Tämä on monenlaisten juhlien aikaa. Usein kesän juhlat kokoavat meitä myös yhteen juhlapöydän ääreen. Saamme aterioida yhdessä.

Kokemuksesta tiedämme, miten hieno hetki tuollainen yhteinen ateriointi voi olla. Tunnemme, miten yhdessä jaettu ilo tuo meille kaksinkertaisen ilon. Joskus suru tuo meidät yhteen. Ja silloin yhdessä jaettu suru voi olla puolittamassa omankin surun. Näin yhteen kokoontuessamme pääsemme jakamaan keskenämme Jumalan, Taivaallisen Isämme meille osoittamaa hyvyyttä.

Toisaalta tiedämme myös, miten vaikealta yhteisen juhlapöydän ääreen tuleminen voi meistä joskus tuntua. Uhkaavaksi tilanne voi tulla silloin, kun välillämme on jotakin, mitä ei ole sovittu. Tiedämme, miten helposti tuollaiset asiat voivat olla johtamassa meitä keskinäiseen syyttelyyn ja toinen toistemme vähättelyyn ja jopa mitätöintiin. Tällaiset keskinäisen elämän hetket ajavat meitä pois päin toisistamme. Toinen toisemme tuomitseminen ei auta ketään.

Jeesus näkee tekojemme lävitse särkyneeseen sydämeemme. Hänen armonsa avaa tien Jumalan hoitavalle ja uutta luovalle rakkaudelle. Jeesuksen sanat: "Mene, äläkä enää tee syntiä!" ovat meille tärkeä kehotus kasvaa Jumalan hyvää tarkoittavan tahdon tuntemisessa, mutta samalla se on jokaiselle meistä myös suurenmoinen lupaus anteeksiannon elämää eheyttävästä voimasta.

Meille on annettu anteeksi. Saamme mahdollisuuden aloittaa alusta. Ja Jumalan Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa meille lahjoittaman anteeksiannon turvin saamme jälleen olla kurottautumassa toinen toistamme kohti — kohti keskinäistä yhteyttä ja iloa.

Ensi sunnuntai on 5. sunnuntai helluntaista. Sen aihe on Armahtakaa! Alttarilla on vihreä liina ja kaksi kynttilää. Päivän raamatuntekstit ovat Ps. 13:2–6, 2. Sam. 12:1–10, 13, Room. 2:1–11 ja Joh. 8:2–11.