Mäenrinteessä kukkivat kielot ja kurjenpolvet, mutta taivasalle rakennetussa leirikirkossa on pitkäperjantai. Hakunilan seurakunnan riparin aamuhartauksissa käydään pikakelauksena läpi koko kirkkovuosi. Ryhmät valmistavat hartaudet yhdessä, ja osa porukasta joutuu myös papin töihin.

23 rippikoululaisella isosineen ja ohjaajineen on alkanut neljäs leiripäivä Holman kurssikeskuksessa Klaukkalassa. Aamupäivällä käsitellään Pyhää Henkeä, seurakuntaa, rukousta ja uskonelämän hoitamista, iltapäivällä diakoniaa ja päihteitä.

— Mistähän kyyhkynen on keksitty Pyhän Hengen symboliksi? kysyy kappalainen Seppo Suokunnas.

— Kun Pyhä Henki on varmaan lentänyt ihmisiin, muistelee Kalle Kaasalainen, 14.

Ulkona nuorisotyönohjaaja Margit Hakamäki pistää nuoret töihin. Tarvitaan esirukous konfirmaatiomessuun, joka on sunnuntaina 15.6. Pitäisi rukoilla maailman puolesta — eikä aiheita olekaan vaikea löytää. Ilmastonmuutokset, nälkä, sodat ja sairaudet tulevat heti mieleen.

Margit Hakamäki on tämän leirin konkari.

— Olen pitänyt oikein kirjaa, ja tämä on 73. rippikouluni, hän sanoo.

Toista ääripäätä edustaa lastenohjaaja Anne Seppänen, joka on ohjaajana ensimmäistä kertaa.

Hakamäki toteaa, että jokainen ryhmä ja leiri on omanlaisensa, ainutkertainen. Kerta kerran jälkeen nuorten elämänilo ja -voima jaksaa ilahduttaa. Erityisesti hän kehuu isosia.

— On upeata, miten he tekevät tiimityötä, käyttävät omia lahjojaan ja samalla kasvavat itse. Isoset luovat hyvää ilmapiiriä, rakentavat rippikoulua ja antavat mallia nuoremmilleen.

Isoset saavat kiitosta myös leiriläisiltä. 15-vuotias Roosa Koski arvioi, että kymmenen vuoden kuluttua hän varmaan muistaa riparistaan parhaiten isoset. Leirin ohjelmasta Roosaa ovat ilahduttaneet eniten yhteiset illanvietot.

— Illalla lauletaan paljon. Isoset esittävät sketsejä ja sitten on yhteisleikkejä. Ja meillä jokaisella on salainen ystävä, jolle kirjoitetaan nimettömiä kirjeitä, Roosa kertoo.

— Myös ryhmien väliset skabat ovat olleet hyviä, Kalle Kaasalainen lisää.

Molemmat ovat sitä mieltä, että mukavaa on ollut ja aika leirillä on mennyt tosi nope

asti. Roosa sanoo viihtyneensä niin hyvin, että suunnittelee jo isoseksi lähtemistä.

Leiripäivät ovat pitkiä — ja myös työntäyteisiä. Herätys on aamulla puoli yhdeksältä ja illan rukoushetki eli kompletorio alkaa varttia vaille yksitoista. Väliin mahtuu oppitunteja, ryhmätehtäviä, raamattutunteja ja oppimispäiväkirjan kirjoittamista.

Seppo Suokunnas harmittelee sitä, että aika ei millään riitä kaikkeen, mitä pitäisi käsitellä ja monista asioista ehtii raapaista vain pintaa. Tärkeää on varata aikaa myös pohdiskelulle. Aiemman kokemuksensa perusteella Suokunnas odotti vilkasta keskustelua luomisen ja evoluution suhteesta, mutta sellaista ei virinnytkään. Sen sijaan nuoria askarrutti se, kuka pääsee taivaaseen.

— Eilen käsiteltiin iankaikkisuutta. Oli kiva kuulla kysymyksiä. Ne olivat sellaisia, joita olen itsekin miettinyt jo ennen tänne tuloa. Kysyttiin esimerkiksi, miten taivaaseen pääsee. Pääsevätkö vauvat, entä eläimet? Entä jos kyllä uskoo, mutta on tehnyt pahaa? Tai jos ei usko, mutta tekee hyviä tekoja? Roosa kertoo.

Suurimpaan osaan kysymyksiä löytyi vastaus.

— Pitää uskoa Jumalaan ja tehdä hyvää, Roosa kiteyttää.

— Minulle jäi mieleen myös se, kun puhuttiin Jumalasta. Eihän kukaan tiedä, millainen Jumala oikeasti on. Se kuitenkin tiedetään, että Jumala rakastaa kaikkia ihmisiä, Kalle lisää.

Margit Hakamäki on huomannut, että on joitakin ikuisuusaiheita, jotka askarruttavat riparilaisia vuosi vuoden jälkeen.

— Jumalan olemassaolo ja se, miksi Jumala sallii pahaa, puhuttavat melkein aina. Ja sitten omaan minuuteen ja itsensä hyväksymiseen liittyvät kysymykset.

— Uskovaiset ovat tyhmiä. Samaa mieltä vai eri mieltä? Perustelkaa, haastaa vastaava isonen Joni Tuominen.

Porukka on yksimielisesti eri mieltä.

— No, olisi tyhmää olla uskomatta mihinkään.

— Eivät ne ole tyhmiä, vaan erilaisia.

— Jokainen saa uskoa ihan mihin haluaa.