Kun Vantaan seurakuntien kasvatusasiain sihteeri, pastori Hans Tuominen 1980-luvulla oli rippikoululainen, oppitunnit olivat lähinnä kalvojen kopioimista ja mukamas-keskustelua. Sittemmin Tuominen on ollut mukana yli 70 rippikoulussa.

— Nykyisin rippikoulun opettajan tehtävä on ohjata oppimista, ja nuoret otetaan vakavasti. He tietävät paljon kaikenlaista, vaikka se saattaa olla melkoista sirpaletietoa. Opettaja voi auttaa näiden palasten yhdistämisessä.

— Menetelmät vaihtelevat perinteisestä opettajajohtoisesta työskentelystä kirjoittamiseen, draamaan, ryhmätöihin ja erilaisiin elämyksellisiin harjoituksiin. Tärkeimpiä ovat ehkä keskustelut, joissa nuorten näkemyksille ja pohdiskelulle on tilaa, Tuominen kertoo.

Mutta vaikka menetelmät ovat muuttuneet, monet opittavat asiat ovat pysyneet samoina: edelleen rippikoulu on kristinopin ja katekismuksen opiskelua.

Elämän opettelua

Hans Tuominen muistuttaa, että rippikoulu on paljon muutakin kuin viikon mittainen leiri kesällä. Rippikoulu kestää puoli vuotta ja sisältää 80 tuntia opetusta. Kevään tapaamiset ovat yhtä tärkeitä kuin leirikin. Yleensä kevään aikana myös osallistutaan jumalanpalveluksiin ja seurakunnan muuhun toimintaan.

Rippikouluopetuksen tavoitteet ja sisällöt määrittelee vuonna 2001 voimaan tullut rippikoulusuunnitelma Elämä — usko — rukous. Sen pohjalta kukin seurakunta laatii oman paikallissuunnitelmansa.

Tuomisen mukaan rippikoulun tärkein päämäärä on nuoren hengellinen kasvu. Hän iloitsee siitä, että rippikoulusuunnitelmassa rukous on nostettu uskonnon tiedollisen opetuksen rinnalle. Rukousta ja hiljentymistä harjoitellaan esimerkiksi rukoushelmien avulla.

Rippikoulu ei silti ole vain uskon teorian ja käytännön valmennuskurssi, vaan siellä käsitellään myös nuorten elämästä nousevia kysymyksiä. Usein ne liittyvät ihmissuhteisiin ja eettisiin valintoihin.

— Monella nuorella on nykyisin rankkoja elämänkokemuksia. Heille on tärkeää se, että opetellaan ryhmänä elämän perusasioita, Tuominen arvioi.

Hänen mielestään rippikoulun tulisi antaa nuorelle hyväksytyksi tulemisen kokemus. Muuten viesti armollisesta Jumalasta ei välity.

— Tärkeintä on aito kiinnostus nuoren asioihin. Mitkään jipot tai temput eivät auta, jos asenne on väärä.

Rakas oppimispäiväkirja

Viime vuosina oppimispäiväkirjasta on tullut tärkeä työväline rippikouluihin. Päiväkirjaan kirjoitetaan omia oivalluksia, kysymyksiä ja pohdintoja, joita ohjaajat voivat kommentoida joko kirjallisesti tai kahdenkeskisissä keskusteluissa.

Vantaankosken seurakunnan rippikoulupappi Heli Ojalehto kertoo, että nuoret askartelevat oppimispäiväkirjansa itse.

— Tavoitteena on vuorovaikutteinen oppimisprosessi, jossa uskon asioiden opiskelu alkaa rippikoulussa ja jatkuu elämän myötä aikuiseksi uskoksi kasvaen. Kriittisyyteen ja omiin oivalluksiin kannustetaan ja siksi myös omalle pohdinnalle on oltava tilaa, Ojalehto perustelee päiväkirjatyöskentelyä.

Hans Tuominen arvioi, että varsinaisten oppikirjojen käyttö rippikouluissa on vähentynyt selvästi. Monet seurakunnat katsovat, että katekismus, Raamattu ja virsikirja riittävät.

— Meidän seurakunnassamme ei käytetä ollenkaan oppilaan kirjoja. Käytössä ovat Raamattu ja katekismus, jotka lahjoitetaan jokaiselle rippikoululaiselle, Korson seurakunnan rippikoulupappi Laura Mäntylä vahvistaa.

— Kun nuoret saavat itse tehdä, jää asia mieleen. Varsinaista oppikirjaa ei ole käytössä, toteaa myös Heli Ojalehto.

Myös Hakunilan seurakunnassa käytetään Raamattua, katekismusta ja oppimispäiväkirjaa. Rippikoulupappi Sari Kokkonen arvioi, että osaksi kyse on rahasta, osaksi siitä, että työntekijät saattavat kokea valmiin oppikirjan sitovan opetusta liikaa.

Iso kiitos isosille

Rippikoulu on Suomessa kirkon menestystuote. Sen käy noin 89 prosenttia ikäluokasta, kun esimerkiksi Ruotsissa rippikoulun käy vain 35 prosenttia 15-vuotiaista. Vantaalla, jossa kirkkoon kuuluu noin 73 prosenttia väestöstä, rippikoulun käy silti 82 prosenttia nuorista.

— Kirkosta eroaminen on ollut viime vuosina selvä trendi, mutta rippikoulun osanottajamäärät eivät ole vastaavasti laskeneet. Ne pysyvät aika lailla samoina vuodesta toiseen, Hans Tuominen huomauttaa.

Hän nimeää oikopäätä kaksi syytä rippikoulun menestykselle: ensimmäinen on leirimuoto ja toinen on isosten tärkeä rooli.

— Isosten merkitystä ei voi liikaa korostaa. He ovat kuva siitä, millaista on elää nuorena seurakunnassa. Siksi on tärkeää, että isosiksi lähtee muitakin kuin kilttejä kympin oppilaita.

Lataa alla olevasta linkistä vertailu rippikoulun oppikirjoista