Kahvitupa Laurentiuksen lankkulattiat natisevat askeleiden alla. Kassan luona, siniseksi maalatulla seinällä roikkuu valokuva. Kuvassa kolmevuotias tyttö kaulii taikinaa päättäväinen ilme kasvoillaan. Tytön jalkojen alla on pieni jakkara. Ilman sitä ei pienen jauhopeukalon nenä yltäisi pöydän reunalle. Pellille nostetut mahtavat pullaletit ovat isoäidin tekemiä.

Kuvan pieni tyttö on kasvanut isoksi. Nykyisin hän toimii Kahvitupa Laurentiuksen omistajana ja emäntänä. Juhlavieraille tarjottavan karjalanpaistin hän valmistaa isoäidin ohjeilla.

Lapsuuden haaveammatista tuli totta

— Päätin koulussa ensimmäisellä kotitaloustunnilla, että minusta tulee kokki ja perustan oman pitopalvelun. Olin huono pänttäämään, mutta kotitaloustunneilla viihdyin, Kahvitupa Laurentiuksen nuori omistaja ja emäntä Minna Bisi kertoo.

Imatralla käydyn ravintolakoulun jälkeen hän muutti Helsinkiin ja mietti haluaisiko sittenkin vaihtaa alaa.

— Lähdin äitini jalanjäljille käsityöalalle, mutta pian huomasin, että kokkaaminen on minun juttu.

Vuonna 1998 Minna Bisi tuli kesätöihin Kahvitupa Laurentiukseen ja jäi sille tielleen. Huhtikuun alussa, kun edellinen omistaja jäi eläkkeelle, hän päätti toteuttaa unelmansa ja ryhtyä kokin hommien lisäksi myös yrittäjäksi ja emännäksi.

Yrittäjäksi ryhtymisen myötä Bisin työpäivät ovat venyneet jopa 14-tuntisiksi. Myynti- ja markkinointialalla työskentelevä aviopuoliso Juha Bisi on ollut viikonloppuisin auttamassa tiskaamalla keittiön puolella astioita. Paperitöiden opettelu on vienyt aloittelevalta yrittäjältä aikaa, mutta Minna vakuuttaa ehtivänsä edelleen myös leipomaan.

— Kaikkein parhaiten viihdyn keittiön puolella, niin kuin aina ennenkin.

Villisika puukaukalossa

Pyhän Laurin kirkon kupeessa sijaitsevan rakennus, jossa Kahvitupa Laurentius sijaitsee, siirrettiin nykyiselle paikalleen vuonna 1811. Entisöityä rakennusta on sisustettu vanhoilla esineillä. Tuvan pöydät ja tuolit on löydetty huutokaupoista ja kirpputoreilta.

Nurkassa sijaitsevassa leivinuunissa Minna Bisi kypsensi yhdessä kahvituvan ensimmäisen emännän Taimi Kangasmäen kanssa villisikaa vanhanajan puukaukalossa. Talvisin talossa on tuplaikkunat, mutta silti eräänä pakkasaamuna töitä jouduttiin tekemään jääkaappilämpötilassa ja villasukat jalassa.

Historia ja perinteet ovat kahvituvan arjessa läsnä myös tulevaisuudessa. Eivätkä kahvilan suosikkiartikkelit, lohipiirakka ja korvapuustit, poistu valikoimista koskaan, Bisi lupaa.

— Kesälauantait on varattu vain yksityistilaisuuksille. Se on oikeastaan ainoa muutos. Ja sisustusta olen tehnyt enemmän oman näköiseksi, Bisi kertoo.

Ikkunoiden pitsiverhot ovat hänen tekstiilitaiteilijana työskentelevän äitinsä käsialaa.

— Äiti etsi vanhoja lakanapitsejä sukulaisilta, tuttavilta ja omista varastoistaan. Hän leikkasi rikkinäisistä lakanoista pitsit irti ja ompeli ne tänne verhoiksi.

Tulevaisuudessa Kahvitupa Laurentiuksessa saatetaan nähdä enemmänkin vanhan ajan esineitä, sillä Bisin äidillä on Imatralla kotimuseo entisöidyssä navetassa.

— Sieltä voisi tuoda tänne vaikkapa vanhoja ryijyjä ja keittiöesineitä, Bisi pohtii.

Tuhat ja yksi keittokirjaa

Vapaa-ajallakin Minna Bisi viihtyy mieluiten ruuan ja vanhojen esineiden parissa. Vapaapäivinä hänet löytää todennäköisesti kirpputorilta.

— Käyn kiertelemässä kirpputoreilla, kierrätyskeskuksessa ja antikvariaateissa. Keittokirjat ovat intohimoni. Niitä on kertynyt kirjahyllyyn jo tuhat kappaletta, Bisi paljastaa.

Parhaiten hän rentoutuu tavallista kotiruokaa laittamalla.

— Kotona meillä ei syödä suolaisia piirakoita, täytekakkuja eikä varsinkaan karjalanpaistia. Niitä saa töissä tehdä tarpeeksi.

Pariskunnan lemmikin, Kreikan maakilpikonna Leksan tarina liittyy myös Kahvitupa Laurentiukseen.

— Leksa oli ensimmäisen emännän lemmikki, joka oli aina lomilla meillä hoidossa. Sitten se vain jotenkin jäi meille. Siitä on tullut perheenjäsen.

Yläasteen kotitaloustunnilla Bisi haaveili paikasta toiseen kiertävästä pitopalvelusta. Unelma ei toteutunut aivan sellaisena kuin hän kuvitteli. Se ei harmita häntä ollenkaan, päinvastoin.

— Tämä on vielä parempaa.

Kahvitupa Laurentius on avoinna su–pe klo 10.30–17 Helsingin pitäjän kirkonkylässä, Kirkkotie 47.