Kansanedustajilla ja ministereillä on paljon valtaa. Sitä pitää käyttää kansan parhaaksi. Jos päättäjät salaavat taustakytkentöjään, kiertelevät totuutta ja jättävät noudattamatta itse säätämiään lakeja, on seurauksena poliittisen järjestelmän kriisi. Siitä päästään ulos vain ottamalla vakavasti valtaan liittyvä vastuu ja se, että politiikka vaatii etiikkaa.

Vaalirahoitusasiasta tulee lähes päivittäin uutta tietoa, joten tätä kirjoitettaessa kriisin lopputulos ei ole vielä selvillä. Vaikka polttopisteessä ovat olleet eduskunnan porvarilliset puolueet, ja erityisesti Keskusta, ei pidä unohtaa, että myös vasemmistopuolueilla on omia kytköksiään.

Toivoa sopii, että lopputuloksena saadaan aikaan laki, joka tekee vaalirahoituksesta mahdollisimman avointa ja lahjoituksille tulee nykyistä alempi katto. Toisaalta on selvää, että ulkopuolista vaalirahoitusta tarvitaan jatkossakin, sillä kalliisiin vaalikampanjoihin eivät useimpien ehdokkaiden omat rahat riitä. Vaalirahoituskatolla pyritään kuitenkin estämään poliittisen järjestelmän korruptoituminen. Jos kattoa ei ole, on vaarana, että rahakkaat lobbarit pääsevät ohjaamaan päätöksentekoa mielensä mukaan.

Euroopan neuvoston lahjonnanvastainen elin Creco on huomauttanut, että Suomessa valvotaan puolue- ja vaalirahoitusta aivan liian löysästi. Nykyiseen lakiin on jäänyt porsaanreikiä, sillä puutteellisista rahoitusilmoituksista ei ole määrätty sanktioita. Toisaalta nimenomaan kansanedustajilta ja eduskuntaan pyrkiviltä pitää voida edellyttää, että he noudattavat lakia sen hengen mukaisesti eivätkä etsi pykälien puutteesta sivuteitä lain kiertämiseen. Kansanedustajien pitäisi asemansa vuoksi näyttää esimerkkiä eikä kulkea sieltä, missä rima on matalin.

Tämänkertaisessa kriisissä kummastuttaa totuuden kiertäminen ja osatotuuksien puhuminen. Luulisi, että esimerkiksi aiemmasta Kanerva-kohusta olisi opittu jo se, että kohu päättyy parhaiten, kun kysymyksiin vastataan suoraan ja avoimesti. Jos ei vastata, jää kytemään epäilys, onko tässä sittenkään kaikki. Pitäisikö kansanedustajille järjestää kriisiviestinnän kursseja? Eikä etiikan perusasioiden kertauskaan haitaksi olisi.