Tuhlaajapoikakertomus on Raamatun yksi oikea helmi! Siitä ei puutu vauhtia ja tapahtumia, ei meheviä mielikuvia. Jokainen meistä osa piirtää mieleensä kuvan tapahtumista, joista Jeesus kertoo. Seiskat, ohot ja hymyt ovat juttuineen vain halpoja kopioita tämän rinnalla.

Tämä, jos mikä koskettaa syvältä. Se riipaisee, ehkä ärsyttääkin. Kertomus ruopii sydämemme sopukoita tavalla, joka ei välttämättä ole helppo.

Sukulaissuhteet ja ylipäänsä ihmissuhteet herättävät tunteita. Tunnemme lämpöä, läheisyyttä ja turvaa, mutta toisinaan myös kilpailua, kateutta ja epäoikeudenmukaisuutta. Usein me ihmiset myös tiedämme muita paremmin, miten kuulusi toimia ja ajatella.

Juuri näihin ihmisen inhimillisiin seikkoihin Jeesus iskee ja laittaa asiat uuteen järjestykseen. Hän ei pelaa tunteilla tai tiedolla. Hän osoittaa tällä esimerkillä, mistä on kyse.

Ensinnäkin hän laittaa meidän ihmisten rakentamat arvoasetelmat ja suunnitelmat ylösalaisin. Toiseksi hän kertoo sen, keitä me olemme ja mikä on meidän paikkamme Jumalan maailmassa.

Kolmanneksi hän tahtoo osoittaa meille armonsa ja rakkautensa, joka kantaa silloinkin, kun inhimilliset puutteemme yrittävät viedä uskomme ja voimamme. Kotiin saa aina tulla takaisin.

Ensi sunnuntai on 4. sunnuntai helluntaista. Sen aihe on Kadonnut ja jälleen löytynyt. Alttarilla on vihreä liina ja kaksi kynttilää. Päivän raamatuntekstit ovat Ps. 32:1–2, 5–8, Hoos. 12:6–7 tai Jes. 61:10–11, Room. 4:1–8 ja Luuk. 15:11–32.