Kriisityöstä, sen johtamisesta ja siihen kouluttamisesta on tullut sairaanhoitaja Päivi Muman erityisala. Hän on työskennellyt Vantaan kaupungin kriisityössä viisi vuotta ja nähnyt monien arki- ja suuronnettomuuksien vaikutuksia ja seurauksia.

— Arkionnettomuudella tarkoitetaan yksittäisen ihmisen, perheen tai jonkin ryhmän kohtaamaa onnettomuutta. Suuronnettomuus eroaa siitä vain mittakaavansa takia: se koskettaa suurempaa joukkoa, Muma selostaa.

Molemman tyyppisissä onnettomuuksissa voi olla kyseessä henki ja elämä: läheisen kuolema, oma vammautuminen tai sairastuminen, elämänmahdollisuuksien yhtäkkinen muuttuminen.

— Tavallisin onnettomuus on tulipalo. Niitä on vuosittain kymmeniä. Se, että koko koti, huonekalut, vaatteet ja muistoesineet häviävät savuna ilmaan, on suuri järkytys. Toinen yleinen onnettomuustyyppi on läheisen itsemurha. Sairastumiseen liittyvän kriisin voi aiheuttaa esimerkiksi syöpä, Muma kertoo.

Kriisityöntekijät hälytetään huolehtimaan onnettomuuden uhrien psykososiaalisesta tuesta. Akuutissa kriisityössä arvioidaan, mitkä ovat uhrin mahdollisuudet selvitä omien lähiverkostojensa avulla ja tarvitseeko hän ehkä ammattiapua.

— Tavoitteena on, että luonnollinen kriisiprosessi, tapahtuneen psyykkinen työstäminen, pääsee käyntiin. Sen ansiosta uhri voi ajan mittaan päästä kiinni tavalliseen elämäänsä, tietenkin sellaisena kuin se kriisin aiheuttamien muutosten jälkeen on mahdollista.

— Usein toipuminen kestää ainakin puoli vuotta, ja silloin, kun joku on menehtynyt, voi kriisi- ja suruprosessi kestää kaksikin vuotta.

Uhreja voi olla monenlaisia: onnettomuudessa mukana olleet sekä heidän perheenjäsenensä, ystävänsä ja työtoverinsa, tapahtuman silminnäkijät tai esimerkiksi ne, jotka ovat altistuneet traumalle nähtyään yllättäen kuolleen ihmisen. Lisäksi onnettomuus voi herättää pelkoa ja ahdistusta myös tapahtumaan nähden täysin ulkopuolisissa ihmisissä.

Moniammatillinen Vantaan malli

Vantaan kaupungilla on ollut kriisityön yksikkö vuodesta 1998. Sen nykyinen nimi sosiaali- ja kriisipäivystys viittaa muun muassa kuntien velvollisuuteen järjestää ympärivuorokautinen sosiaalipäivystys. Puhelin 8392 4005 vastaa aina.

— Olemme luvanneet olla paikalla 20 minuutissa. Se tarkoittaa, että joudumme toisinaan peruuttamaan kaiken muun. Yöaikaan päivystämässä on vain kaksi työntekijää eli yksi työpari. Kriisikeskuksessa on 19 työntekijää, joista kaikki kanslistia lukuun ottamatta tekevät kolmivuorotyötä, kertoo Päivi Muma.

Kriisityötä tehdään moniammatillisesti. Onnettomuuspaikalla sosiaali- ja kriisityöntekijät työskentelevät poliisin tai pelastuslaitoksen johdon alaisuudessa. Kriisityön virkamies tekee puolestaan omaa toimialaansa koskevat päätökset, esimerkiksi lasten huostaanotosta, ja johtaa erilaisten kolmannen sektorin auttajien työtä.

— Esimerkiksi tulipalon jälkeen on tavallista, että SPR:n Vapaaehtoisen pelastuspalvelun Länsi-Vantaan ensihuoltoyksikkö huolehtii perushoidosta, majoituksen ja muonituksen järjestämisestä, vaatteiden ja huonekalujen hankkimisesta.

Yksi verkostoyhteistyön osa on pääkaupunkiseudun seurakuntien organisoima henkinen huolto Hehu, josta löytyy sata kriisiauttamiseen koulutettua pappia ja diakonia. Lisäksi sosiaali- ja kriisipäivystyksellä on suullinen sopimus yhteistyöstä Vantaan seurakuntien kanssa.

Yhteensä sosiaali- ja kriisipäivystyksellä on vuodessa noin 12 000 yhteydenottoa: puhelua, kotikäyntiä ja tapaamista.

— Yleisin syy yhteydenottoihin ovat lastensuojeluasiat ja toiseksi yleisin mielenterveyskysymykset, kuten ahdistus, masennus ja itsemurha-ajatukset. Kaikki, joista tuntuu, etteivät he enää jaksa tai jotka suunnittelevat itsemurhaa, tarvitsevat apua. Huolestumme helposti etenkin pienten lasten vanhempien tilanteesta, toteaa Päivi Muma.

Yhteydenoton syynä voi olla myös perheväkivalta, parisuhdeongelmat tai päihteet.

— Monesti yksi kriisikeskustelu riittää. Vantaalla sosiaali- ja kriisipäivystys tarjoaa korkeintaan kolme tapaamista. Kriisiavun antamisella on rajansa, resurssienkin takia. Tilanteen mukaan avuntarvitsija ohjataan eteenpäin saamaan muuta apua.

— Siitä, miten akuutti kriisityö on järjestetty Vantaalla, puhutaan muuallapäin Suomea Vantaan mallina. Moniammatillisuuden ja verkostojen lisäksi sen vahvuus on, että on valmiina organisaatio ja työntekijät, jotka suuronnettomuustilanteessakin tekevät sitä, mitä muulloinkin, tähdentää Muma.

Tsunamin uhreja evakuoimassa

Vantaalla suuronnettomuusriskit liittyvät lentokenttään, kaupungin läpi kulkeviin pääteihin ja rautateihin. Viime vuodet ovat näyttäneet, etteivät riskit ole pelkästään teoreettisia.

Porvoon moottoritiellä on liukkaalla kelillä ajettu ketjukolarisuma. Lentokentän kautta on evakuoitu monien onnettomuuksien uhreja, muun muassa Libanonin sodan- ja Lontoon pommiuhkan alta.

— Kaakkois-Aasiassa tsunamin kokeneita evakuoitiin kotimaahan noin 3000, ja kaikkia heitä oltiin vastassa verkostoyhteistyöhön kuuluvien ammattilaisten kanssa. Uhrien joukossa oli myös 163 vantaalaista, joiden jälkihoidosta Vantaan kaupungin jälkihoitoryhmä huolehti, kertoo Päivi Muma.

Tänä keväänä hän kävi SPR:n delegaattina Espanjassa organisoimassa Malagan bussionnettomuuden uhrien kriisiauttamista.

— Kriisiyhteyksissä minusta yritetään vääntää psykologi, vaikka olen sairaanhoitaja. Espanjassa toimin tiiminvetäjänä, jonka työnä oli mahdollistaa SPR:n valmiuspsykologien työ.

Päivi Muma on psykiatrinen sairaanhoitaja, psykoterapeutti ja johtamisen kysymyksiin perehtynyt terveystieteen maisteri. Hän on työskennellyt pitkään Kellokosken sairaalassa osastonhoitajana ja ylihoitajan sijaisena.

Toisenlaisia ulottuvuuksia työuraan tuli 1990-luvulla, kun hän teki kolme vuotta kehitysyhteistyötä vammaisten lasten ja heidän perheidensä parissa Nicaraguassa — ja koki ensimmäisen tsunaminsa.

— Nicaraguassa opin espanjan kielen, jota nyt tarvittiin Espanjassa. Kriisityössä saa ja joutuu ottamaan kaiken oppimansa käyttöön, toteaa Muma, joka on työskennellyt myös Kambodhzassa ja Sri Lankassa.

Purku- ja jälkipuinti auttavat jaksamaan

Kun Päivi Muma aloitti Vantaalla, oli kulunut noin vuosi Myyrmannin pommiräjähdyksestä.

— Sain sen kokemuksen valmiina pakettina, työtovereiden ja raporttien kautta. Kaikki on tietysti yritetty ottaa opiksi. Tähän työhön kuuluu jatkuva itsensä kouluttaminen ja kokemuksista oppiminen. Myös työnohjaus, purku- ja jälkipuinti auttavat jaksamaan työssä.

— Jos joku uhrin läheinen kokee väsyvänsä tätä tukiessaan, hän voi hyvin soittaa konsultaatiopuhelun sosiaali- ja kriisipäivystykseen, neuvoo Muma.

Tarjotakseen toisille sairaanhoitajille, ja myös muille auttajille, mahdollisuuden perehtyä akuuttiin kriisityöhön Muma on yhdessä kollegansa Aliisa Kiiltomäen kanssa kirjoittanut kirjan Tässä ja nyt. Sairaanhoitaja tekee kriisityötä (Sairaanhoitajaliitto 2007).

Monenlaiselle kokemustiedolle oli käyttöä myös viime syksynä, kun Vantaan sosiaali- ja kriisipäivystys otti sosiaali- ja terveysministeriön pyynnöstä ja Tuusulan kunnan toivomuksesta vastuun psykososiaalisen tuen ja muun muassa kriisityön organisoimisesta Jokelan koulun ampumistapauksen jälkeen.

— Tuusulan viranomaiset olivat myös tapauksen uhreja, joten lisäresursseja tarvittiin. Akuuttivaiheen jälkeenkin Vantaalta on kaksi kriisityöntekijää töissä Jokelassa, Tuusulan palkkaamina, kertoo Päivi Muma.