Tukea jääsydämille
Jääkiekkoilija Petri Variksen mielestä jokainen lapsi tarvitsee liikuntaharrastuksen.
Kartanonkoskella asuva Jokeri-hyökkääjä Petri Varis aloitti jääkiekon harrastamisen lapsena.
— Silloin talvet taisivat olla toisenlaisia. Pelasimme ulkokentillä ja luonnonjäillä, hän muistelee.
— Lapsena tuli harrastettua muitakin lajeja: jalkapalloa, koripalloa, yleisurheilua. Varmaan siksikin, että maailma oli niin erilainen. Ulkona leikkiminen oli jokapäiväistä elämää, kun elektroniset pelit ja tietokoneet eivät pidätelleet sisätiloissa.
Jääkiekosta tuli Variksen suosikkilaji. Ensimmäinen joukkue oli Kontulan Jokerit. Tositoimiin Varis pääsi 18-vuotiaana, jolloin hän pelasi ykkösdivisioonassa Karhu-Kissojen joukkueessa.
— Niinä aikoina aloin pikkuhiljaa saada palkkaa pelaamisesta. Tähän mennessä en sitten olekaan vielä tehnyt muita töitä kuin pelannut, toteaa ensi vuonna 40 vuotta täyttävä ammattiurheilija.
Kaikesta opiskelusta on hyötyä
Suurimman osan urastaan Petri Varis on pelannut Jokereissa, mutta hän on myös kiertänyt pelaamassa maailmalla: Saksassa, Sveitsissä ja Amerikassa. Palkan päälle on kertynyt monenlaisia luontaisetuja.
— Olen oppinut tuntemaan elämää ja ihmisiä muuallakin kuin Suomessa. Englanninkielen taitoni on vahvistunut. Saksaakin olen oppinut käytännön kautta niin, etten näe nälkää saksankielisessä ympäristössä.
Varis arvostaa oppimismahdollisuuksia.
— Koulunkäyntini sujui aikoinaan hyvin. Valmistuin lukion jälkeen ylioppilasmerkonomiksi pelaamisen ohella, hän toteaa.
Martinlaaksossa toimi tuolloin jääkiekkoilijoita varten räätälöity merkonomikoulutus. Samalla kun otettiin huomioon jääkiekkoilijoiden harjoitusmahdollisuudet, noudatettiin kuitenkin tavanomaista opetussuunnitelmaa.
— Ne olivat ainoat opinnot, joihin aika ja energia riittivät. Ajattelen, että kaikesta opiskelusta on hyötyä, vaikken ehkä koskaan tekisikään juuri sen alan töitä.
Varis arvioi, että pelaajana hänellä ovat meneillään ekstravuodet.
— Kohta täytyy ruveta suunnittelemaan oikeita töitä, toteaa Varis, jonka harjoittelu ensi kautta varten on jo käynnistynyt Jokereissa.
Harrastuksesta kavereita ja sisältöä elämään
Karhu-Kissoissa Petri Variksen joukkuetoverina pelasi vuoden ajan Ville Turkka. Hän otti 12 vuotta sitten yhteyttä muutamiin ammattilaisjääkiekkoilijaystäviinsä, kun oli yhdessä isänsä Ilkka Turkan kanssa perustamassa ensimmäistä Icehearts-joukkuetta.
— Etenkin alkuvaiheessa oli suuria ongelmia rahoituksen kanssa. Silloin jopa meidän kummijäsenten jäsenmaksut maksut olivat tärkeitä, sanoo Varis.
Myöhemmin, kun toimintaan on järjestynyt rahoitusta esimerkiksi RAY:ltä, Vantaan kaupungilta ja muilta tukijoilta, on kummius painottunut henkisemmälle puolelle, esikuvana olemiseen.
— Olen joskus käynyt moikkaamassa poikia. Arvostan sitä, että Icehearts-joukkueessa ovat päässeet pelaamaan ne, joilla ei olisi siihen muuten mahdollisuutta. Joukkueharrastuksessa saa kavereita ja sisältöä elämään. Muutamat ovat halunneet ja pystyneet siirtymään kilpaseuroihinkin.
Icehearts-ideasta ja kokemuksista kerrotaan tarkemmin Ville Turkan ja Ilkka Turkan kirjoittamassa kirjassa Icehearts. Joukkue kasvun tukena (PS-kustannus 2008).
Ei kannata lopettaa vääristä syistä
Vaikka jääkiekosta tuli varhain Petri Variksen intohimo, ei aina ollut ollenkaan selvää, että hänestä tulisi myös ammattijääkiekkoilija.
— Murrosiän lähestyessä aloin miettiä, onko jääkiekko sen arvoista, että siihen kannattaa panostaa. Silloin omat vanhemmat ja valmentajat painottivat harrastuksen tärkeyttä. Ainakaan vääristä syistä sitä ei saanut lopettaa.
Varis tunsi jäävänsä jalkoihin, kun joukkuetoverit olivat kasvaneet päätä pitemmiksi.
— Aikuiset sanoivat, että odota vuosi, ennen kuin mietit lopettamista. Sen aikana voit saada toiset pituuskasvussa kiinni. Niin kävikin.
Omille lapsilleen Varis on esittänyt selkeän vaatimuksen: kummallakin pitää olla yksi liikuntaharrastus. Lajin saa valita itse.
Jostain kumman syystä lapset viihtyvät jäällä: 12-vuotias tytär muodostelmaluistelussa ja 10-vuotias poika jääkiekossa. Isä itse harrastaa lähinnä lasten kuljettamista harrastuksiin — ammattiurheilijan kun ei työpäivän jälkeen juurikaan tarvitse lenkille lähteä.
Petri Varis harjoittelee pe 30.5. tekemällä pyörälenkin ja käymällä punttisalilla.

