Missä se hyvinvointivaltio oikein näkyy? kysyi mies Vantaan Ruoka-avun Myyrmäen toimitiloissa viime viikolla. Samaa ihmetteli parisataa muutakin ruokajonoissa seissyttä.

Toki hyvinvointivaltio oli paikalla, sillä Ruoka-avun toimitilojen siunaamistilaisuudessa olivat mukana toiminnan tukijoiden Vantaan seurakuntien ja kaupungin edustajat. Mutta silti kysymys oli paikallaan: miten on mahdollista, että Suomessa jonotetaan ruokakasseja. Sitä paitsi näyttää siltä, että jonottajien määrä on kasvussa. Ruoka-avun toiminnanjohtaja Jari Ilmosen mukaan Myyrmäessä ja Simonkalliossa käy viikossa jo 500 ihmistä apua hakemassa. Määrä on muutamassa kuukaudessa lähes kaksinkertaistunut!

Ruokajonojen kasvuun on monenlaisia syitä, mutta perusongelma on, että pienituloisimmat ovat tulo- ja menoloukussa. Sosiaaliturva on jäänyt jälkeen palkkatulojen kehityksestä eli köyhät ovat talouskasvun vuosina selvästi köyhtyneet palkansaajiin verrattuna. Lisäksi yleinen hintojen nousu iskee pahiten juuri niihin, joiden rahat muutenkin riittävät juuri ja juuri elämiseen. Eikä ongelmaa ainakaan helpota se, että myös ruoan hinta nousee.

Suomessa ruokaa tyydytään onneksi jonottamaan, maailmalla ruoan hinnan nousu on aiheuttanut mellakoita. Myös erilaiset hätäapua jakavat järjestöt ovat suurissa vaikeuksissa. YK:n alainen maailman elintarvikeohjelma WFP ilmoitti joutuvansa leikkaamaan ruoka-apua hintojen nousun vuoksi, jos se ei saa toimintaansa lisää lahjoituksia.

Ruoan hinnan nousuun vaikuttavat väestönkasvu, Kiinan tapaisten kehittyvien maiden siirtyminen kasvisruoasta lihansyöntiin, ruoalla käytävä pörssikauppa, ilmastonmuutos, luonnononnettomuudet sekä öljyn kallistuminen. Viime mainittua tarvitaan ruoan tuottamiseen ja kuljettamiseen. Öljypohjaisten polttoaineiden korvikkeeksi kaavailtu biopolttoaine taitaa ikävä kyllä sekin olla siirtymistä ojasta allikkoon ainakin, jos raaka-aineita tuotetaan pelloilla.

Ruoan hinta tuskin tulevina vuosina laskee, sillä edellä mainitut tekijät eivät ole katoamassa mihinkään. Ellei ruokajonojen haluta kasvavan, yhteiskunnan pitää huolehtia siitä, että pienituloiset saavat pöydästä osansa — mielellään muutakin kuin murusia.