Voiko papin kanssa puhua maallisista asioista? Nina Tapiosta kysymyksen takana piilevä asenne on kiusallinen.

— Toisinaan hääjuhlien jälkeen nuoripari on sanonut minulle, että laitoimme isomummon istumaan sinun viereesi, koska hän tietää miten papin kanssa on puhuttava. Pappeuteen liittyy nykyäänkin ennakkoluuloja ja auktoriteettiuskoa, Tapio harmittelee.

Vuosia sielunhoitotyötä tehnyt Tapio on ollut aina kiinnostunut ihmismielestä. Teologisessa tiedekunnassa hän keskittyi sielunhoito-opintoihin, ja on suorittanut myöhemmin perheneuvojan ja psykoterapeutin pätevyyden.

Sielunhoito tarkoittaa keskustelua, johon voi haluttaessa sisältyä rippi ja ehtoollinen.

Suomalaisessa kulttuurissa uskonasioista ei mielellään puhuta. Vain harvoin sielunhoidolliseen keskusteluun tulija pyytää papilta rukousta.

— Ehkäpä sielunhoitajan tehtävä olisi pitää tätä mahdollisuutta enemmän esillä. Henkilökohtaisesti koen, että Kolmas on kuitenkin aktiivisesti läsnä keskusteluissa.

Kolmannella Nina Tapio tarkoittaa Jumalaa.

Maallisesta hengelliseen

Kynnys sielunhoitoon hakeutumiseen voi olla korkea. Ehkä termi kuulostaa pelottavalta tai oma asia tuntuu turhan maalliselta papille kerrottavaksi. Avunpyytäminen saatetaan mieltää heikkoudeksi, eikä heikkouden tunnustaminen miellytä. Myös häpeä omasta ongelmasta voi olla suuri. Kuvitellaan, että kukaan muu ei joudu kokemaan samanlaisia asioita.

Joku saattaa pelätä käännytetyn paikalle joutumista. Hengellisen työn tekijä ei kuitenkaan pyri sanelemaan, miten tulisi elää.

— Ilo syntyy siitä, kun ihminen itse oivaltaa jotain tärkeää. Sielunhoitaja ei voi ratkaista asioita toisen puolesta, Nina Tapio toteaa.

Joskus keskustelu voi muodostua uskonnolliseksi kokemukseksi, vaikka hengellisyydestä ei puhuttaisi sanaakaan. Pastori kertoo kollegoistaan, jotka ovat oman terapiansa kautta oppineet tuntemaan armollisen Jumalan. Keskustelut eivät välttämättä ole koskeneet uskon asioita. Ratkaisevaa on ollut kokemus hyväksytyksi tulemisesta.

— Tällaisissa tilanteissa maallinen on muuttunut hengelliseksi, autetuksi ja hyväksytyksi tuleminen on merkinnyt asiakkaalle uskonnollista kokemusta, Tapio kuvaa.

Hyökyaallon keskellä

Nina Tapio vertaa kriisiä hyökyaaltoon, jonka keskeltä voi löytyä tyven hetki — kuin synnytyksessä supistusten välillä. Sielunhoitajana hän on huomannut, kuinka kärsimys katkeroittaa. Kuten eräs poliitikko lipsautti: "Kaikki mikä ei tapa, sattuu saamaristi!"

— Traumaattiset tilanteet horjuttavat myös uskoa Jumalaan. Jopa piispa Eero Huovinen totesi Estonian upottua, että nukuitko sinä Jumala. On tärkeää, että tällaisissa tilanteissa ei ohiteta omaan uskoon liittyviä kysymyksiä. Selviydyttyämme kriisistä voimme nähdä siinä johdatusta. Jumala on kannatellut meitä ilman, että olemme itse olleet siitä tietoisia.

Tapio suhtautuu epäilevästi ajatukseen, että kärsimys erityisesti veisi ihmistä lähemmäs Jumalaa. Hän kertoo tarinan Savossa vaikuttaneesta herännäisjohtaja Paavo Ruotsalaisesta. Elämän koulussa koeteltu mies oli lähes kuolemaansa asti sitä mieltä, että Jumala ajoi häntä takaa rautaruoskalla. Viimeisinä vaiheinaan Ukko-Paavo ymmärsi, että kysymys ei ollutkaan niin paljon Jumalan koulusta kuin armollisen Jumalan tuntemisen puuttumisesta.

Kriisi- ja traumapsykoterapiaa opiskellut pastori on kohdannut työssään hetkiä, jolloin keskusteluyhteys ei ole syntynyt.

— On ollut pakko myöntää, että kaikkia ei pysty auttamaan. Rajut jutut jäävät mietityttämään. Äärimmäisessä tapauksessa syvästi masentunut ihminen on päätynyt tekemään itsemurhan.

Iloa etsimässä

Useimmiten keskustelut synnyttävät kuitenkin sekä sielunhoitajassa että keskusteluun tulijassa iloa. Nina Tapio luonnehtii sielunhoitoa matkakumppanuudeksi, kuormien kantamiseksi ja inhimilliseen kärsimykseen osallistumiseksi.

— Kun tällainen matkanteko onnistuu, niin kukapa ei silloin olisi onnellinen? Varmasti molemmat osapuolet kokevat saavansa suuren lahjan. Sielunhoidon päätavoite on mahdollisimman suuren elämänilon saavuttaminen.

— Sielunhoidolliset keskustelut ovat opettaneet minulle nöyryyttä elämän edessä. Olen hyvin kiitollinen keskusteluista, joita olen saanut käydä erilaisten ihmisten kanssa. On tuntunut hyvältä, kun on saanut kulkea ihmisen rinnalla kappaleen matkaa ja nähdä hymyn tulevan hiljakseen kasvoille.

Ajan sielunhoidolliseen keskusteluun voi varata seurakunnan päivystävältä papilta:

• Hakunilan seurakunta
ma–pe klo 10–14 p. 830 6507

• Hämeenkylän seurakunta
ma–pe klo 9–13 p. 050 354 7984 tai 830 6455

• Korson seurakunta
ma–pe klo 9–15 p. 830 6554 tai korson.papit@evl.fi

• Rekolan seurakunta
ma–pe klo 11–14 p. 830 6707

• Tikkurilan seurakunta
ma–pe klo 11–15, ti myös klo 16–18 p. 830 6202

• Vantaankosken seurakunta ma–pe klo 9–14 p. 830 6419