Katariina Romppainen, mistä sait idean bändiaiheiseen kirjasarjaasi?

— Mielessäni rupesi pyörimään ajatus pojasta, jolla on sähkökitara piilossa sängyn alla. Sitten täytyi ratkaista se, että miksi hän sitä siellä piilottelee. Näin tarina vähitellen muodostui ja syntyi Vilhelmi perheineen.

— Koska bändin ja soittamisen osuus jäi Salaisessa sähkökitarassa kovin vähälle, päätin kustantajani kanssa, että kirjoitan jatko-osan, jossa kerrotaan enemmän bänditouhuista. Siten syntyi Sääskentapporock. Sitä kirjoittaessani sain idean kolmannesta osasta. Eli etukäteen en suunnitellut tekeväni sarjaa, vaan yksi kirja johti toiseen.

Soitatko itse jotakin soitinta?

— Alakoululaisena soitin pianoa. Asuin pienellä lappilaisella syrjäkylällä eli Kemijärven Joutsijärvellä, eikä siellä ollut mahdollisuutta saada musiikinopetusta muualla kuin koulussa. Tästä syystä soittaminen jäi kun siirryin yläasteelle.

Minkälaista musiikkia kuuntelet?

— Ala-asteella tykkäsin Hurriganesista. Myöhemmin diggasin Rolling Stonesia, Doorsia,
CCR:ää... siis ulkomaisia yhtyeitä. Kotimaista tykkäsin ja tykkään yhä muun muassa Kauko Röyhkästä, Tuomari Nurmiosta ja Pelle Miljoonasta eli 1980-luvulla aloittaneista musiikintekijöistä. Mutta kuuntelen kyllä vaikkapa PMMP:tä, Maija Vilkkumaata, Apulantaa tai Teräsbetonia!

Onko Rokkisokki sarjan päätösosa?

— Kyllä on.

Millaisia muita kirjoja aiot vielä kirjoittaa?

— Minulla on tekeillä tällä hetkellä pari aikuisille suunnattua kirjaa, ja yksi lastenromaani, jossa on päähenkilönä 10-vuotias Venla. Hän on muuttanut Lapista Etelä-Suomeen, eikä oikein tunnu sopeutuvan.

— Ehkä joskus vielä palaan myös bändiaiheeseen, mutta nyt luulen, etten ihan pian. Yksi mahdollisuus olisi kirjoittaa Vilhelmin pikkusiskosta Soosista, ja siinä kirjassa Vilhelmi olisi tärkeä sivuhenkilö. Hän voisi olla siinä jo 14–15-vuotias! Saammepa nähdä!

Mitä kirjoja itse luit lapsena?

— Opin lukemaan viisivuotiaana ja ensimmäinen kirjani oli Anni Polvan Et edes huomaa minua. Se oli romanttista viihdettä, eikä mikään lastenkirja. Isot siskoni olivat lainanneet sen kirjastosta. Peppi Pitkätossusta innostuin todella paljon. Astrid Lindgren on yhä yksi suosikkikirjailijoistani.

— Myöhemmin luin Viisikoita, Neiti Etsiviä, Tarzan-kirjoja, hevoskirjoja ja kaikkea mahdollista. Yksi tärkeimmistä on ollut Rauha S. Virtasen Seljan tytöistä kertova sarja sekä muut Virtasen kirjat. Luin paljon myös aikuisille suunnattuja kirjoja jo ala-asteella. Agatha Christien dekkarit olivat jänniä.