Kahden maailman välissä

Helen Dunmore: Ingo — Syvyyksien salaisuus.
Gummerus 2008.

Ingo-sarjan kolmannessa osassa päähenkilö Sapphire saa eteensä ennennäkemättömän haasteen, kun hänen täytyy nukuttaa mahtava Kraken-hirviö, joka uhkaa tuhota Ingon merenalaisen valtakunnan.

Siinä sivussa Sapphire joutuu pohtimaan omaa identiteettiään: kuuluuko hän maan päälle elämään tavallisen varhaisteinin arkea vai Ingon salaperäiseen mutta vaaralliseen maailmaan? Asioita mutkistaa Sapphiren isä, joka on aiemmin joutunut saman valinnan eteen ja hylännyt perheensä kauniin ingolaisnaisen houkuttelemana.

Läpi kirjan kantava kysymys on, kuinka paljon yksilön kuuluu olla valmis uhraamaan yhteisen hyvän vuoksi. Sapphire antautuu hengenvaaraan pelastaakseen kaksi pientä lasta, jotka on muuten uhrattava Krakenille sen lepyttämiseksi. Lisäksi sivutaan niin ihmisen ja luonnon suhdetta kuin ystävyyden tärkeyttäkin.

Idea kahden maailman välillä sukkuloivasta teinisankarista ei sinänsä ole uusi. Helen Dunmoren maailma on kuitenkin höystetty mielenkiintoisin yksityiskohdin, jotka tekevät siitä tuoreen.

Helmi Halonen

Nooan tyttären tarina

Geraldine
McCaughrean:
Ei mikään
maailmanloppu.
Tammi 2008.

Nooan arkki ei kuulosta tavanomaisimmalta nuortenkirjan aiheelta. Geraldine McCaughreanin Ei mikään maailmanloppu käsittelee aihettaan raikkaalla otteella nuoren tytön, Nooan tyttären, näkökulmasta. Arkki kuvataan realistisesti meluisana, haisevana ja eristettynä paikkana, jota vaivaavat myrskyt, heinäsirkkaparvet ja hukkuvien ihmisten avunhuudot.

Päähenkilö Timna joutuu kyseenalaistamaan isänsä horjumattoman auktoriteetin ottaessaan salaa kyytiin kaksi veden varaan joutunutta lasta. Tärkeäksi teemaksi nousee auktoriteettien, erityisesti omien vanhempien, arvojen kyseenalaistaminen. Ei mikään maailmanloppu onkin pitkälti kertomus siitä, miten nuoren usko omien vanhempiensa erehtymättömyyteen alkaa horjua.

Vakavista ja rajuistakin aiheista kerrotaan sujuvasti, lempeästi ja hauskasti, ketään tuomitsematta. Selviytymistarina päättyy asianmukaisesti toivoon.

Helmi Halonen

Varhaisnuoret eläkeläisleirillä

Monica Vikström-Jokela: Ellen ja yllätysten kesä.
Otava 2008.

Monica Vikström-Jokelan nuortenkirjasarjan neljännessä osassa salapoliisitarinaa kirjoittavan Ellenin kesäsuunnitelmat menevät uusiksi, kun hänen hartaasti odottamansa kirjoitusleiri peruuntuu. Sen sijaan 12-vuotias Ellen joutuu äitinsä vetämälle eläkeläisten kesäleirille.

Leiristä tulee kuitenkin paljon jännittävämpi kuin Ellen oli kuvitellut. Päänvaivaa aiheuttaa muun muassa talonmiehen komea 14-vuotias poika. Kirjan kantavaksi teemaksi nousee rehellisyys ja se, ettei kannata esittää muuta kuin on. Aihetta on toki tärkeää käsitellä varhaisnuorille suunnatussa kirjassa, mutta kaikkien sivujuonien kytkeytyminen siihen tuntui jo liioittelulta.

Tarina etenee kuitenkin vauhdilla ja käänteitä riittää. Erityisesti minua miellytti kautta kirjan kulkeva positiivinen pohjavire sekä kaikkia henkilöitä ymmärtävä ja arvostava kerronta.

Helmi Halonen

Alkemistin matkassa

Michael Scott:
Kirjanvartija.
WSOY 2008.

Alkemisti Nicholas Flamel on lähes 700-vuotias. Eräänä päivänä ilkeä noitatohtori John Dee kaappaa Flamelilta sekä tämän vaimon että Koodeksiksi kutsutun kirjan, joka väärissä käsissä voisi tuhota maailman.

Tapahtumien keskelle tempautuvat 15-vuotiaat sanfransiscolaiskaksoset Sophie ja Josh Newman. He saavat tietää olevansa muinaisessa profetiassa mainitut ihmiskunnan pelastajat. Kun muut ihmiset elävät normaalia elämää lähestyvästä maailmanlopusta tietämättä, kaksoset joutuvat taistelemaan Nicholas Flamelin rinnalla John Deen palvelemia pahoja muinaisia jumaluuksia vastaan.

Mytologisia ja historiallisia henkilöitä vilisevä Kirjanvartija aloittaa Kuolemattoman Nicholas Flamelin salaisuudet –sarjan. Sujuva fantasiaromaani velmuilee lajinsa kliseille, mutta myös sortuu niihin. Kirja uppoaa kuitenkin varmasti kohderyhmäänsä vauhdikkuutensa ja huumorinsa ansiosta, ja myös siksi, että se yhdistää onnistuneesti nuorten arkipäivänkuvausta ja fantasiaa.

Hanni Halonen

Vaikeiden valintojen äärellä

Annika Thor:
Avoimille vesille.
Tammi 2008.

On vuosi 1945. 18-vuotias Steffi ja 12-vuotias Nelli ovat joutuneet pakenemaan juutalaisvainoja Ruotsiin. Äiti on kuollut ja isä kadoksissa. Nelli on sopeutunut elämäänsä tädin perheessä, mutta ylioppilaaksi kirjoittava Steffi etsii yhä paikkaansa. Hän joutuu pohtimaan, mitä haluaa elämältään ja missä hän haluaa sen viettää — Ruotsissa, sukulaisten luona Amerikassa vai synnyinkaupungissaan Wienissä. Mutkia elämään tuo myös hänen ensirakkautensa ilmestyminen kuvioihin.

Ruotsalaisen Annika Thorin nuortenromaanissa ei ole helppoja valintoja, eivätkä kaikki kohtalot ole onnellisia. Silti kirja ei ole ahdistava tai synkkä, vaan kepeä ja lempeä. Päähenkilöihin on helppo samastua, eikä kaukainen ajankohta tee tapahtumista etäisempiä, vaan kiinnostavampia. Avoimille vesille on jatkoa teoksille Saari meren keskellä, Lumpeenkukkalampi ja Meren syvyyksissä ja päättää sarjan, mutta se toimii hyvin myös itsenäisenä teoksena.

Hanni Halonen

Omia polkuja etsimässä

Lene Kaaberbøl: Hopeahevonen. Otava 2008.

12-vuotias Katriona asuu äitinsä omistamassa majatalossa ja haaveilee kaukaisista maista. Hän ei tule toimeen isäpuolensa kanssa ja viettää suurimman osan ajastaan talleilla hevosten kanssa.

Eräänä päivänä Katrionan elämä muuttuu, kun majataloon saapuu outo arpinen nainen hopeisella hevosella. Nainen on bredinari, lainvartija ja viestinviejä. Hän antaa Katrionalle salaperäisen hopeakolikon. Miksi, sitä Katriona ei tiedä, mutta alkaa miettiä, voisiko hänestä tulla jonain päivänä bredinari. Katrionan äidillä on kuitenkin itsepäisen tyttärensä kesyttämiseksi aivan muita suunnitelmia.

Hopeahevosen on kirjoittanut W.i.t.c.h.-sarjakuvista ja Näkijä-sarjasta tunnettu Lene Kaaberbøl. Hän sortuu paikoitellen lukijoidensa aliarviointiin, mutta tapahtumat vyöryvät sen verran nopeasti eteenpäin, ettei moisesta ehdi pahemmin harmistua. Vaikeissa perhesuhteissa riittää pohdiskeltavaa, kuten myös kirjan monenlaisissa ystävyyksissä. Tärkeimmäksi teemaksi nousee itsenäisyys. Katrionakin joutuu oppimaan, ettei omien polkujen kulkeminen ole aina helppoa, mutta vain siten voi elää unelmaansa.

Hanni Halonen

Sähkökitaristin elämää

Katariina Romppainen: Rokkisokki. Otava 2008.

Katariina Romppaisen kirjasarjan kolmannessa osassa 12-vuotiaan Vilhelmi Kososen ura punkbändi Kuoliossa on vaarassa, kun hän sairastuu keuhkokuumeeseen juuri ennen tärkeää keikkaa ja bändin pomo Peejii uhkailee taas vaihtaa kitaristin. Vilhelmin pitäisi lisäksi keksiä sanat Kuolion uuteen kappaleeseen.

Täysin synkästi kaikki ei kuitenkaan alussakaan mene, sillä ennen sairastumistaan Vilhelmi ihastuu koulussa erikoiseen balettia harrastavaan tyttöön. Yhtenä ongelmana on kuitenkin vielä se, että Vilhelmin perhe aikoo muuttaa eri paikkakunnalle juuri, kun Vilhelmi on tutustunut Kukka-Maariaan. Vilhelmi yrittää silti käydä jatkuvasti bänditreeneissä ja sanoittaa Kukka-Maarian avustuksella uuden kappaleenkin.

Tarinassa on kuvattu hyvin bändinjäsenten suhteita ja sitä, miten toisista on apua ongelmissa. Soitan itsekin sähkökitaraa, ja ehkä sen takia olisin kaivannut kaikkiin sarjan kirjoihin hieman tarkempaa tietoa soitosta ja soittimista. Tästä puutteesta huolimatta suosittelen Rokkisokkia kaikille bändisoitosta ja kaverisuhteista kiinnostuneille.

Heikki Kylkisalo

Helmi Halonen ja Hanni Halonen ovat lukiolaisia. Heikki Kylkisalo on alakoululainen.