Pasi Kaunisto & Piirpauke. Onnelliset. Oskar Merikannon lauluja. Long Play Records 2008.

Yhdistelmä Piirpauke ja Pasi Kaunisto tuntuu ensi alkuun erikoiselta kombinaatiolta. Mitä voi syntyä Suomen pitkäikäisimmän etnistä musiikkia esittävän yhtyeen ja 1960- ja 1970-lukujen taitteen iskelmätähden yhteistyöstä? Lopputulos yllättäen toimii.

Piirpaukkeen tavattoman rikas ominaissointi kumpuaa viime kädessä itäsuomalaisesta ja kainuulaisesta musiikkiperinteestä, toisaalta taas 40-vuotistaiteilijajuhlaa viettävän Kauniston laulajaprofiiliin on kuulunut jo iskelmäaikoinakin suomalaisen maiseman tulkitseminen. Kaunisto ei ole ehkä maailman vahvaäänisin tulkitsija, mutta hänen äänenvärissään on sopivaa itseironiaa ja hyväksyvää elämänkokemusta.

Oskar Merikanto yhdisteli laulullisia melodioitaan mielellään aikansa parhaiden runoilijoiden teksteihin ja niistä onkin tullut suomalaisen laulelman ikivihreitä. Larin-Kyöstin Itkevä huilu, Teuvo Pakkalan Vielä niitä honkia humisee ja Eino Leinon sanoiksi pukema Oi muistatko vielä sen virren saavat arvoisensa tulkinnan Piirpauken ja Kauniston käsittelyssä.

Onnelliset –levy on oodi maaseudulle, sillä Merikannon laulut kuuluvat vanhoille kylänraiteille ja ikimetsiin. Soi vienosti murheeni soitto on Sakari Kukon johtaman Piirpaukkeen uralla jo toinen tulkinta Merikannon unohtumattomasta sävellyksestä. Oopperasopraano Johanna Rusanen täydentää onnistunutta kokonaisuutta kappaleilla Kansanlaulu, Miksi laulan ja Onnelliset.