Pappi tulee vihkimään avioliittoon vaikka kuumailmapallon kyytiin, mikäli pari niin haluaa. Kolme pappia kertoo kokemuksiaan erikoisista vihkipaikoista.

Missä olet vihkinyt pareja avioliittoon kirkkojen ja kappeleiden lisäksi?

Kirsti Hildén: Olen vihkinyt seurakuntakodeissa, vihkiparien kodeissa, kotipihoilla, sukujuhlilla juhlakentällä, kuumailmapallossa, Pakarituvassa, Kahvitupa Laurentiuksessa, Viilatehtaan rannan huvimajassa, Haikon kartanon huvimajassa ja Midgårdin juhlapaikassa. Tänä kesänä menen vihkimään Nuuksion ulkoilumajalle.

Jaakko Rantasalo: Olen vihkinyt kotipihoilla, vihkiparin kotona, jommankumman vihittävän vanhempien kotona ja kerran kesämökin laiturilla.

Laura Leverin: Olen vihkinyt Yyterin sannoilla, kesämökeillä kuistilla ja mökin viereen rakennetussa katoksessa ja pariskunnan kotona.

Mikä niistä on mielestäsi erikoisin paikka?

KH: Kuumailmapallo.

JR: Laiturilla vihkiminen on ikimuistoinen tapahtuma.

LL: Yyterin hiekkaranta.

Miten vihkiminen sujui?

KH: Vihkiminen tapahtui viitisen vuotta sitten loppukesästä. Minulla on korkean paikan kammo, mutta virkaveli kertoi minulle ennen tilaisuutta — kun tiesi että purjehdin — että purjehtiminen voi olla vaarallisempaa kuin kuumailmapallolla lentäminen. Benji-hyppyä en kuitenkaan hyppäisi, en viran puolesta enkä yksityisesti!

Kuumailmapallolle on aina säävaraus: ei liikaa tuulta, mutta kuitenkin jonkin verran, ei sadetta, eikä myrskyä. Vihkipäivän aamuna satoi vettä ja pariskunta oli huolissaan miten käy. Olimme sopineet, että jos emme pääse ilmaan, niin sitten vihin parin maassa.

Tapasimme kello 18 Malmin lentokentällä ja soittelimme vielä Ilmatieteenlaitokselle ja kyselimme mitä säärintamalla tapahtuu. Ei hyvältä näyttänyt. Kuumailmapallon kuljettaja otti yhteyttä kollegaansa, joka lensi Hyvinkäällä. Siellä oli hyvä sää. Pakkasimme ilmapallon peräkärryyn ja lähdimme pakettiautolla sinne.

Tunnin verran lensimme ja vihkiminen tapahtui normaalin kaavan mukaan. Musiikkia meillä ei ollut ja puheeni oli lyhyt, vain muutama sana. Mukana oli kaksi todistajaa.

Laskeuduimme ennen auringonlaskua Orimattilaan viljapellolle, josta oli juuri viljat puitu. Talon väki tuli meidän kanssamme juttelemaan, kun kokosimme palloa kasaan. Peltoa oli aiemminkin käytetty laskupaikkana.

Meidän piti syödä hääillallinen laskeutumispaikassa, mutta siellä oli niin paljon ötököitä, että päätimme tulla takaisin Malmin lentokentälle ja katoimme siellä tarjoilut suihkulähteen viereen ulos.

JR: Hääväki oli maissa ja me olimme laiturilla. Vihkiminen oli kivan, pienen hiekkapo

hjaisen järven rannalla. Pariskunta oli kovin kesäisesti pukeutunut. Kun Herran siunaus oli luettu, tyrkkäsin pariskunnan järveen. Asia oli tietenkin sovittu, mutta siitä ei kerrottu etukäteen muille. Pari ui vaatteet päällä pienen lenkin ja takaisin, ja sitten he vaihtoivat kuivat vaatteet. Uinnin jälkeen menimme sisälle kahvitilaisuuteen.

Hääväki oli ensin ihmeissään ja sitten he alkoivat nauraa. Veteen tyrkkäämisessä ei ollut mitään symboliikkaa, pariskunta halusi hääväelle vain hauskan yllätyksen. Myöhemmin kastoin pariskunnan lapsen samalla laiturilla. Häntä ei sentään heitetty veteen!

LL: Hiekkaranta on kuusi kilometriä pitkä ja löysimme sieltä viihtyisän poukaman, tai pari oli käynyt sen jo aiemmin katsomassa. Olin jutellut kirkkoherran kanssa ja hän sanoi, että paikka sopii vihkimiseen.

Rannalla oli mökki, jossa pari vaihtoi vaatteensa. He olivat paljain jaloin ja molemmilla, sekä morsiamella että sulhasella, oli valkoiset vaatteet. Morsiuskimppu oli kesäkukista.

Kävelimme suojaisaan poukamaan, koska rannalla tuuli niin, ettei puheeni olisi muualla kuulunut. Minulla oli harjoittelija mukanani ja hän piti Raamattua ja muita tavaroitani, se oli hyvä apu. Meillä ei ollut muuta ristiä kuin vihkiraamatussa oleva risti, mutta se riitti.

Minulla oli päälläni alba ja stola. Halusin ottaa tilaisuuteen kirkollista rekvisiittaa mukaan. Pariskunnan tytär luki Ensimmäisen korinttilaiskirjeen kolmannestatoista luvusta. Vihkipari vaihtoi sormuksia ja he lausuivat myös sormuslupauksen.

Harvoin häävieraat itkevät niin paljon kuin näissä häissä. Musiikkia ei ollut, hiljaisuus ja meren pauhu puhuivat puolestaan. Se oli herkkä tilaisuus, kosketus luontoon.

Jälkeenpäin sain kuulla, että paikalla oli lehdistöä tekemässä kesähääjuttua ja ottamassa kuvia. Useinkaan pari ei kiitä jälkeenpäin, mutta tämä pari kiitti. Heille se oli tärkeää, koska meri ja ranta olivat lähellä heidän sydäntään.

Missä et missään tapauksessa vihkisi?

KH: Ei ole tullut mieleen, että joku paikka olisi sopimaton vihkimiselle. Uskon siihen, että vihkipari on varmasti miettinyt tarkkaan, missä he haluavat mennä naimisiin. En usko, että mikään paikka on mahdoton.

JR: Ei minusta periaatteessa ole sellaista paikkaa, missä en voisi vihkiä, kunhan se on Suomen rajojen sisäpuolella. Jos vain on mahdollisuus, niin kyllä sitä koettaa eläytyä pariskunnan juhlatunnelmaan. Se on vihittäville ainutkertainen juttu. En minä ainakaan kakistele, jos pariskunta on jotain päättänyt.

Kerran Hämeenkylän seurakuntaan tuli pyyntö vihkiä Bengtskärin majakassa, mutta sinne en valitettavasti päässyt. Seurakuntayhtymässä työskennellyt Lauri Maarala hoiti vihkimisen, ja kertoi sen olleen vaikuttava tilaisuus.

LL: Varmaan jossain murhapaikassa, sellaisessa paikassa, jossa tuntisin pahan läsnäolon ja johon kuolema liittyy väärällä tavalla, en vihkisi. Tai paikassa, joka kertoo ihmisen julmuudesta. Teurastamossa tai keskitysleirillä en vihkisi.

Mikä on hienoin paikka vihkimiselle, jos kirkkoa ei oteta mukaan?

KH: Virtaava vesi kiehtoo minua aina. Kosken kuohua ja virtaavaa vettä… Kosken rannalla vihkiminen olisi minulle mieluista.

JR: Jommankumman vihkiparin vanhempien koti on hieno paikka. Siinä kaksi mene

e yhteen ja lähtee pois kotoa. Käytännössähän nuoret ovat jo sieltä lähteneet, mutta vanhempien kotona vihkimisessä on symboliikkaa, jossa lapset eroavat vanhemmista. Kokonaisuus on siinä niin herkkä.

LL: Hieno voisi olla metsäaukio, ja jos olisi talvihäät, siellä olisi kynttiläkuja. Täällä jossain Vantaanjoen varrella tai Helsingin vanhankaupunginlahdella. Yleensä joku puhutteleva paikka luonnossa. Tai historiallinen, Suomenlinnan Kuninkaanportti.