Meksikon hallituksessa on parhaillaan käsiteltävänä lakiuudistus, joka sallisi naimisiin menon vasta 18-vuotiaana. Meksiko on allekirjoittanut alaikäisten avioliitot kieltävän kansainvälisen sopimuksen jo neljännesvuosisata sitten, mutta silti suuressa osassa maata sallittu avioitumisikä on tytöillä 14 ja pojilla 16 vuotta, ja vanhemmilla on oikeus päättää alaikäisten lastensa puolisoista ja avioitumisesta.

Etenkin Meksikon maaseudulla, köyhissä osavaltioissa ja intiaaniväestön keskuudessa teiniavioliitot ovat tavallisia. Maassa on lähes 400 000 avio- tai avoliitossa elävää 12–17-vuotiasta. Koulutetun kaupunkilaisen keskiluokan avioitumisikä on sen sijaan usein lähellä 30 vuotta.

Ainoa virallisesti hyväksytty avioitumistapa on siviilivihkiminen. Meksikolaisista 80 prosenttia kuuluu kuitenkin katoliseen kirkkoon, joten tavallinen käytäntö on, että pari käy sekä tuomarin että papin pakeilla vahvistamassa liittonsa.

Siviilivihkimisen tärkein ja kuvatuin seremonia on avioliittosopimuksen allekirjoittaminen. Suullisen avioliittolupauksen jälkeen pari kirjoittaa nimensä ja painaa peukalonjälkensä avioliittotodistukseen ja sen lukuisiin kopioihin.

Hääjuhlaan kutsutaan usein satoja vieraita, eikä tarjoiluissa eikä ohjelmanumeroissa tingitä. Kuluista vastaa yleensä morsiamen perhe, mutta maassa on vakiintunut kummikäytäntö, jolla kustannukset jaetaan osiin monen maksajan kesken. Hyvissä ajoin ennen häitä sovitaan, kuka sukulaisista tai omaisista maksaa mitäkin, alkaen tarjoilusta, morsiuskimpusta ja orkesterista.

Arvokkain ja usein myös kallein menoerä ovat sormukset. Ne valitsee ja kustantaa sormuskummi hääparin puolesta, ja morsian näkee sormuksen vasta, kun se alttarilla pujotetaan hänen sormeensa.