Teologian tohtori, pastori Pauliina Kainulainen rakastaa metsää — niin kuin moni muukin suomalainen.

— Kaikista kännyköistä ja muista huolimatta suomalaisilla on jäljellä jotakin alkuperäiskansojen luontosuhteesta. Monella on läheinen suhde puihin, ja monet lähtevät hiljentymään metsään tai muuhun sielunmaisemaksi kokemaansa paikkaan. Luonnossa oleminen koetaan eheyttävänä. Myös suomalainen kesämökkikulttuuri kertoo kaipuusta luonnon yhteyteen, Kainulainen pohtii.

— Hiljaisuuden arvostus on tätä samaa, samoin saunakulttuuri. Sauna on kokonaisvaltainen fyysisen ja henkisen puhdistautumisen ja myös uudistumisen paikka. Saunassa on synnytetty lapset ja pesty vainajat. Pyhän taju on säilynyt, esimerkiksi Ismo Alanko laulaa uusimmalla levyllään "pyhä sauna, siunattu sauna".

Suomalaisen luontohengellisyyden juuret ovat esikristillisessä kansanuskossa. Esimerkiksi vanhoissa runoissa näkyy ihmisten syvä yhteys luontoon. Yhteydentunteesta ja kunnioituksensekaisesta pelosta kertovat mytologiset eläinhahmot ja pyhät puut.

Kainulaisen mielestä nyt 2000-luvulla olisi lopultakin aika ottaa uusiksi kristinuskon ja vanhan kansanuskon kohtaaminen.

— On traagista, että se ei aikoinaan Suomessa sujunut mitenkään mallikkaasti, vaan kristinusko tuli ylimielisenä valloittajana, joka tuhosi tieltään vanhat uskomukset ja kaatoi pyhät puut.

Kainulaisen mielestä luontohengellisyys sopii hyvin kristillisen perinteen kanssa rinnakkain, eikä ole millään lailla ristiriidassa kristinuskon kanssa. Kun kristitty pitää puita pyhinä, hän ei palvo niitä, vaan Jumalaa, joka on läsnä puissakin.

— Jumala on läsnä kaikessa luodussaan, mutta ei tyhjene siihen. Jo Lutherilta löytyy tällaisia näkemyksiä, hänhän kirjoitti Jumalan olevan jokaisessa pienimmässä puunlehdessäkin, Kainulainen sanoo.

— En koe, että luonto ja kirkko kilpailisivat hiljentymispaikkoina. Molemmat ovat paikkoja, joissa ihmisen sielu lepää, ja luontosuhde on olennainen osa ihmisen hengellistä hyvinvointia. Jumala on lähellä monin tavoin. Minusta kristitty tarvitsee sekä kristittyjen yhteen tulemista että tilaa suoralle Jumala-suhteelle, jota voi vaalia esimerkiksi luonnossa.

Pauliina Kainulaisen edustamaa teologista suuntausta kutsutaan ekoteologiaksi, mutta Kainulainen olisi valmis tiputtamaan sanasta eko-etuliitteen pois. Hänen mielestään kyse on yksinkertaisesti kristillisen perinteen tulkinnasta tässä ajassa ja kristinuskon elämää puolustavien piirteiden esille nostamisesta.

Tavoitteena on todellisuuskäsitys, johon kuuluu syvä yhteenkuuluvuuden tunne ja rakkaus koko luomakuntaa kohtaan. Kainulaisen mielestä nyt tarvitaan kipeästi vaihtoehto mekanistiselle maailmankuvalle, joka länsimaissa tuli vallalle luonnontieteen ja teknologian kehityksen myötä.

— Teknisen kehityksen tuoma hyvinvointi tuntuu olevan kääntymässä pahoinvoinniksi. Sekä luonto että ihmisen mieli ja ihmissuhteet näyttävät pirstaloituvan. Tulevatko pian sekä luonnon että ihmisen rajat vastaan? Kainulainen kyselee.

— Kristinuskolla olisi ympäristökysymyksissä valtavasti myönteistä annettavaa, kunhan muistetaan itsekritiikki. Raamattua on tulkittu myös itsekeskeisesti ja sillä on oikeutettu luonnon riistoa. Mutta ihmiselle annetussa tehtävässä viljellä ja varjella on keskeistä vastuu. Ihmisellä ei ole rajatonta oikeutta luonnon hyväksikäyttöön.

Kainulaisen mielestä ympäristöongelmat ovat pohjimmiltaan seurausta arvojen ja asenteiden ongelmista. Jos ihmisen luontosuhteeseen palaisi pyhyyden tuntu, sillä voisi olla asennetasolla iso vaikutus vaikkapa metsänhoitoon tai siihen, miten tuotantoeläimiä kohdellaan.

— Jonkun asian pyhäksi kokemiseenhan kuuluu rakkaus ja rajojen ja koskemattomuuden kunnioittaminen, huomauttaa Kainulainen.

Kokonaisvaltaisen hengellisyyden aarteet ovat Pauliina Kainulaisen mukaan olleet kirkolla aina, niitä ei vain ole aina osattu arvostaa eikä soveltaa. Luterilaisessa kirkossa on esimerkiksi vasta viime aikoina huomattu kristillisen mystiikan arvo.

— Mystiikan pyrkimyksenä on asioiden liittäminen yhteen. Tunteet, vaistot, intuitio ja ruumiillisuus ovat tärkeitä, sillä vasta niiden kautta syntyy vertauskuvia, jotka oikeasti liikuttavat, Kainulainen kuvaa.

— Ja miten myönteisessä mielessä kristinusko on ruumiillinen uskonto! Sen alkulähteet oppia myöten ovat ruumismyönteisiä — ajatellaan vaikkapa inkarnaatiota eli Jumalan tulemista ihmiseksi. Sakramentit kaste ja ehtoollinen ovat ruumiillista tekemistä: pesemistä, syömistä ja juomista.

Kysymys ruumiillisuudesta on Kainulaisen mielestä ohittamaton, sillä se, kuinka ihminen suhtautuu omaan ruumiiseensa, heijastuu myös hänen suhtautumiseensa luontoon. Jos ruumis koetaan pyhäksi, kunnioitettavaksi ja koskemattomaksi, myös luonto on helppo kokea sellaiseksi.

Kainulainen arvioi kirkon ongelmana olleen sen, että pelastus on ymmärretty kapeasti oman sielun pelastamiseksi ja unohdettu, että myös suhteiden eheytyminen tässä elämässä on tärkeää. Tähän liittyen julistuksessa on korostettu yksipuolisesti Jeesuksen lunastustyötä, jolloin Luoja ja Pyhä Henki ovat jääneet syrjään.

Kirkko voisi Kainulaisen mukaan toimia myös arvovaikuttajana ja vastavoimana kulutuskulttuurille. Sen pitäisi tuoda esille kohtuullisen ja yksinkertaisen elämäntavan ihannetta ja muistuttaa lepopäivän pyhittämisestä.

— Hitauden kulttuuri tekisi meille hyvää. Jokaisen uutuuden perään ei tarvitse rynnätä. Minusta yksinkertaisuuteen ja kohtuuteen tyytyminen ei ole luopumista, vaan se antaa mahdollisuuden elämään, jossa on väljyyttä ja tilaa olennaiselle.

Arvovaikuttaminen on Kainulaisen mielestä tärkeää, sillä hän ei usko, että ympäristöongelmia pystyttäisiin ratkaisemaan pelkästään järjen voimin. Vaikuttavampia ovat muutokset arvoissa, tunteissa ja suhteessa pyhään. Myös toivon näkökulma on olennainen, ja sitä kirkot voisivat pitää esillä.

— Kyselytutkimuksista käy ilmi, että suomalaiset kokevat yhä vähemmän merkitykselliseksi kysymyksen sielun ikuisesta elämästä. Ajatellaan varmaan Jumalan pitävän siitä huolta. Pelastukseen kuuluu sekä tuonpuoleinen että tämänpuoleinen ulottuvuus. Me voisimme pitää huolta siitä, että tässä elämässä ei tukahduteta ihmisen eikä muiden luotujen elämää.