Hyviä uutisia
Olen penkkiurheilija ja siksi minulla, kuten monella muulla jääkiekkoa seuraavalla on varma mielipide Suomen jääkiekkojoukkueen esityksistä ja varsinkin sen heikkouksista. Milloin mättää ylivoima, milloin puolustus ja miksi ne maailmantähdetkään eivät saa mitään aikaiseksi? Kritiikkiä on aina helppo esittää ja huomaan, että siitä on myös yllättävän helppo kirjoittaa.
MM-kisastudiosta löytyy kuitenkin yksi, jolla on eri ääni kellossa. Siellä Suomen kisaotteita arvioi joukko ammattivalmentajia, mutta kaikkein positiivisin ääni kuuluu joukkueen sisältä maalivahti Sinuhe Wallinheimolta. Hän löytää jatkuvasti positiivisia puolia omasta joukkueestaan ja puolustaa sitä muiden kritisoidessa. Tällaisia ihmisiä tarvitaan, koska he luovat uskoa siihen mitä edustavat.
Minun lisäkseni monet muut ovat valmiina potkimaan kirkkoa ja syyttämään sitä yllättävän monista eri asioista. Harvoin löytyy veräjänvartijaa kertomaan, että ihan oikeasti seurakunnissamme tehdään hyvää työtä, harjoitellaan ja hiotaan kuvioita. Ammatillista osaamista, mutta myös Jumalan kaipuuta löytyy. Moni kirkon kritisoija ei näe sisälle asti, vaan on mielikuviensa vanki.
Kuka sitten näkee millainen kirkko todella on? Kirkon työntekijä näkee helposti vain työnantajan, työyhteisön ja siihen liittyvät tehtävät. Mielestäni parhaimman kuvan kirkosta näkevät ne sadat vapaaehtoiset nuoret, aikuiset ja vanhukset, jotka haluavat antaa elämästään jotain Kristuksen seuraamiseen. Ne, jotka ovat valinneet kirkon edustamaan tätä tehtävää.
Tällä kertaa haluan jättää kriittisyyden ja tuoda hyviä uutisia Vantaan seurakunnista. Sinun roolisi vapaaehtoisena tulee olemaan yhä tärkeämpi. Täksi vuodeksi seurakuntien vapaaehtoisille on myönnetty projektirahaa ja nämä projektit toteutetaan jo tämän vuoden aikana. Näillä rahoilla vapaaehtoisten työtä saadaan paremmin näkyviin ja kenties jopa saamme lisää vapaaehtoisia kirkkomme palvelukseen.
Vapaaehtoisuutta ja rakkautta tarvitaan seurakuntalaisten kesken. Vantaalla muutamat seurakunnat ovat jo pahassa taloudellisessa kurimuksessa, jonka loppua ei näy. Ehkä seurakuntalaisten rukoukset ja teot auttavat ne jälleen pinnalle. Vapaaehtoisten avulla kirkosta tulee meidän kirkkomme ja seurakunnastamme näköisemme.

