Vantaalainen koulukirjastonhoitaja Marja Lampi kasvoi perheessä, jossa isän sotamuistoilla ja ilmailulla oli iso asema. Heimo Lampi oli jatkosodan hävittäjä-ässä ja hänen lastensa leikeissä käytettiin niin vanhaa lentäjänlakkia kuin venäläisiä sodanaikaisia passejakin. Nyttemmin nämä esineet on museoitu.

— Isän sodanaikaiset uroteot olivat elämässä taustalla, vaikka en niistä vielä lapsena paljoa ymmärtänytkään, Marja Lampi muistelee.

Isän ja Marjan välit olivat erityisen lämpimät. Vuonna 1998 edesmennyt Heimo Lampi toimi sotavuosien jälkeen hovioikeuden presidenttinä ja kirjoitti myös kaunokirjallisuutta. Tytär on jatkanut isänsä viitoittamaa tietä toimittamalla kirjan isästään ja tämän lentokoneesta. Isä lensi konetyypillä, josta ei ole jäljellä yhtään kappaletta.

Tyttären suuri projekti on ollut tehdä kunniaa isälleen ja muillekin lentäjäveteraaneille etsimällä vesien syvyyksistä kadonnutta konetta. Marja Lammen sisar on Lintulan luostarin nunna Kristoduli, joten mistään aivan tavanomaisesta perheestä ei ole kysymys.

Isä Heimo saavutti suuren osan ilmavoitoistaan jatkosodan tärkeimmällä hävittäjällä, Brewster B-239 –koneella. Suomessa tällä rakkaalla lapsella oli monta nimeä, esimerkiksi Taivaan Helmi ja Ryysteri.

Isän ja tyttären yhteinen hanke

Isä ja tytär Lampi päättivät yhdessä lähteä hurjaan hankkeeseen. He halusivat löytää yhden 44:stä Suomessa lentäneestä Brewsteristä. Oli tiedossa että Suomenlahdessa ja Venäjän Karjalan järvissä lymyili pudonneita, arvoon arvaamattomaan nousseita Brewstereitä. Myös hyvin uskottavaa perimätietoa putoamispaikoista oli tarjolla.

Heimo Lammella oli kontakteja ilmailupiireissä, Marja Lammella (ent. Dmitriev) puolestaan yhteyksiä Venäjällä ja tarvittava kielitaito.

— Lähdimme isän kanssa innolla hankkeeseen, mutta emme siinä vaiheessa voineet kuvitellakaan, millaisia vaikeuksia ja vaiheita hankkeessa tulee olemaan, Marja Lampi huokaa.

Brewsterin etsinnästä sovittiin Yhdysvaltain Pensacolassa, Floridassa, sijaitsevan laivaston ilmailumuseon kanssa ja perustettiin amerikkalais–suomalais–venäläinen etsijäryhmä. Ensimmäinen yritys ei tuottanut tulosta ja hanke vaihdettiin Lauri Pekurin järveen syöksyneen BW-372:n etsimiseksi.

Sen jälkeiset tapahtumat ovat erittäin kimurantteja ja monivaiheisia, mutta pääpiirteittäin etsintöjä tehtiin lopulta salaa Heimo ja Marja Lammelta. Koneen arvo oli valjennut monelle osapuolelle ja Karjalan tasavallan hallitus myi etsintäryhmän löytämän ja nostaman koneen pilkkahinnalla moskovalaiselle yritykselle. Tästä kaikesta on mahdollista lukea tarkemmin Lammen ja Vladimir Prytkovin kirjasta Kadonneen Brewsterin metsästys (Minerva 2007).

— Tuo kesä 1998 oli hyvin raskas. Isäni menehtyi kaksi kuukautta ennen koneen nostamista. Kone kävi välillä Irlannissa, jossa sitä yritettiin kaupata internetin välityksellä 10 miljoonalla dollarilla. Lopulta kone myytiin erinäisten liikemiesten toimesta Yhdysvaltojen laivastolle. Kone päätyi samaan museoon, jolle Heimo Lampi oli etsintöjä ehdottanut.

Pelkkää Brewsteriä

Perhe ja työ ovat tasapainottaneet Marja Lammen elämää, joka olisi muuten ollut viimeiset kymmenen vuotta pelkkää Brewsteriä. Isän toiveiden ja etsintäryhmän etujen puolustaminen on vienyt valtavasti aikaa ja voimavaroja.

Koneen kohtalo on kiinnostanut myös suomalaisia poliittisia päättäjiä. Puolustusministeriö teki aikoinaan tuloksettoman esityksen Venäjälle koneen siirtämisestä Suomeen. Suomen ulkoministeriö lähetti vuonna 2006 Yhdysvalloille nootin, jossa todetaan, että ansio Brewster-372:n löytämisestä kuuluu useallekin suomalaiselle, eikä hankkeessa rikastuneelle amerikkalaiselle liikemiehelle.

— Sana Brewster merkitsee minulle henkilökohtaisesti samaa kuin suomalaisille sodan ajan lentäjille, eli peräänantamattomuutta, toteaa Marja Lampi.

— Oikeus voittaa lopulta, Marja Lampi uskoo. Hän toivoo saavansa Brewsterin tarinan omasta ja kaikkien siinä ansioituneiden puolesta päätökseen.

BW-372 on nyt saatu Suomeen kolmeksi ja puoleksi vuodeksi lainaan Tikkakoskelle, Keski-Suomen ilmailumuseoon. Kuljetuksissa kärsinyt kehäraakki aiotaan restauroida siihen kuntoon, missä se oli nostohetkellä vuonna 1998.

— Olen iloinen kaikkien suomalaisten ilmailuharrastajien puolesta, Marja Lampi toteaa.

— Brewster merkitsee minulle samaa kuin suomalaisille sodan ajan lentäjille, eli peräänantamattomuutta.