Parisuhde ei ole läheskään niin itsenäinen valinta kuin millaiseksi sen haluaisimme käsittää, huomauttaa nuorten aikuisten parisuhteita tutkinut valtiotieteen tohtori Heli Vaaranen. Hän työskentelee parhaillaan Väestöliitossa perhetoimintojen vt. johtajana.

Vaarasen mukaan parisuhde on nuorille yksi tapa lunastaa edellisten sukupolvien odotuksia — tai kapinoida niitä vastaan esimerkiksi korostamalla omaa yksilöllisyyttään.

— Vaikka vanhemmat eläisivät tasapainoisessa suhteessa, nuori saattaa nähdä sen riippuvuussuhteena, jollaista hän ei halua. Hän haluaa löytää suhteen, jossa voi toteuttaa yksilöllisiä tarpeitaan. Sellaisina nykynuorten harrastamat suhteet toimivat aika hyvin, Vaaranen kuvaa.

Vastaavasti nuori, jonka vanhempien suhde on ollut rikkonainen, etsii omassa parisuhteessaan eheyttä — ilman, että hänellä välttämättä olisi suhteessa elämiseen tarvittavia taitoja. Taitojen lisäksi suhteitaan rakentavat nuoret tarvitsisivat tukea ja neuvoja vanhemmilta sukupolvilta.

— Usein nuoret hakevat neuvoa ja apua kavereiltaan, mutta siinä tietämätön neuvoo tietämätöntä. Vanhemmat eivät mielellään puutu aikuisten lastensa suhteisiin, mutta kyllä heidän velvollisuutensa olisi sanoa mielipiteensä. Todennäköisesti nuoret ottaisivat neuvot mielellään vastaan, Vaaranen sanoo.

Siihen, millaisia parisuhteita ihmiset solmivat, vaikuttavat Vaarasen mukaan heidän ydintarinansa. Ne ovat kokemuksia tai muistoja, jotka ohjaavat ja leimaavat ihmisiä. Ihmisen ydintarina vaikuttaa myös hänen itsetuntoonsa ja siihen, kokeeko hän olevansa oikeutettu onneen.

— Esimerkki haitallisesta ydintarinasta on, kun nuori on joutunut vanhempiensa tukihenkilöksi ja terapeutiksi näiden eron aikana. Sitä on voinut jatkua vuosikausia. Tällainen uhrautumaan tottunut nuori katsoo, että hänen täytyy uhrautua myös seuraavissa ihmissuhteissaan, Vaaranen havainnollistaa.

— Vastakkainen esimerkki taas on nuori, jonka koti on ollut kuunteleva ja nuoren kehitysvaiheita kunnioittava. Vaikka dialogi olisi ajoittain ollut myrskyisääkin, nuori on oppinut ilmaisemaan tunteitaan ja pitämään kiinni rajoistaan.

Aikaa suhteelle

Kun Heli Vaaranen haastatteli tutkimustaan varten nuoria aikuisia, hän havaitsi, että jotkut solmivat parisuhteen aika hatarin perustein. Usein suhteisiin ajaudutaan yksinäisyyden pelosta. Monet myös toistavat samankaltaisia parisuhteita läpi elämänsä.

— Yksi oppimisen mahdollisuus avautuu silloin, kun pelästyy huomatessaan, millaiseksi elämä muotoutuu jos jatkuvasti tekee samanlaisia valintoja, Vaaranen sanoo.

— Parisuhteen solmiminen on yksi elämän tärkeimmistä päätöksistä. Ammatinvalintaan ja uraan liittyviä ratkaisuja harkitaan paljon tarkemmin. Miksi emme tekisi parastamme parisuhteen hyväksi?

Vaaranen lisää, että toimimattomatkin suhteet alkavat yleensä ihastumisesta — eivät ne alussa ole toimimattomia. Parisuhteet myös kehittyvät. Ihastumishetkellä tunne on toisenlainen kuin kuukausien tai vuosien kuluttua.

— Suhteessa vuorottelevat rakkauden ja vihan tunteet, siihen kuuluu kommunikaatiota, pettymyksiä ja anteeksiantoa. Kannattaa antaa aikaa suhteelle ja kaikenlaisille tunteille ja vaiheille. Halveksunta, väheksyntä tai vihamielisyys eivät kuitenkaan kuulu rakentavaan suhteeseen.

Hyvien suhteiden Vaaranen on havainnut perustuvan kolmeen asiaan: seksuaaliseen tyydytykseen, yhteensopivuuteen ja kiintymykseen. Sen sijaan sitoutuminen on Vaarasen mielestä niin abstrakti käsite, että sitä hän ei mielellään käytä.

— Päätökset eivät riitä pitämään suhdetta yllä. Mielestäni tärkeintä on tunne, ettei halua satuttaa toista. Jokaisessa ihmisessä on kirkas, valoisa puoli ja synkkä puoli — hyvät ja huonot voimat kamppailevat. Ihanne on, että rakkaussuhde tekisi ihmisestä vähemmän aggressiivisen ja itsekeskeisen. Suhteen hyvissä vaiheissa niin käykin.

Kevytsuhteet eivät muutu

Heli Vaaranen toteaa, että hänen tutkimiensa nuorten tarinoista erottuivat selvästi ne suhteet, joissa oli harmoniaa ja ne, joissa oli päällä jatkuva hätätilanne.

— Joukossa oli seurustelu- ja rakkaussuhteita, joissa pari sai toisistaan elämänravintoa. Toisaalta yhteen sopimattomien sovittaminen yhteen on tosi vaikeata.

Vaaranen muistuttaakin, että jos suhde turhauttaa jo seurusteluvaiheessa, ei kannata uskoa, että kaikki muuttuu, kun mennään naimisiin. Häihin liittyvä romantiikka kestää hetken, mutta sen jälkeen palataan samaan tilanteeseen kuin ennenkin.

Jotkut parit päätyivät elämään yhdessä tavalla, jota Vaaranen kutsuu kevytsuhteeksi. Kevytsuhteessa parilla ei ole yhteisiä tulevaisuuden suunnitelmia ja sitoutuminen on kevyttä. Suhteista haetaan taloudellista hyötyä, statusta ja turvallisuutta. Kevytsuhteet näyttivät siltä, etteivät ne tule muuttumaan tai rakentumaan.

— Ne ovat kuitenkin yllättävän kestäviä, mikä johtuu osaksi siitä, että kissaa ei nosteta pöydälle, vaan suhteen tulevaisuudesta puhumista väistellään. Myös ympäristö eli sukulaiset ja ystävät saattavat ulkopuolelta tukea onttoa suhdetta. Yhteisö painostaa jäseniään elämään samalla tavalla, Vaaranen kuvailee.

Omat edut ja perheen etu

— Nykyaikana etsitään sielunkumppania ja yksilöllisyyteen ja tunteeseen pohjautuvaa suhdetta. Viisikymmentä vuotta sitten perheet tarvitsivat työhön ja elatukseen kaksi aikuista. Nykyisin ei tarvita, sillä työ on toisenlaista ja lapsiakin on vähemmän. Suhteista puuttuu taloudellisen välttämättömyyden aspekti, Vaaranen kuvailee.

Taloudellisen riippuvuuden heikkeneminen on hänen mielestään nurinkurisesti johtanut siihen, että sekä miehen että naisen asema on huonontunut, eikä kumpikaan tunne itseään arvostetuksi. Kun suhteet perustuivat työhön, molemmat käsittivät olevansa välttämättömiä perheelle.

Vaarasen mukaan muutokset ovat olleet niin nopeita, että monet nuoret ovat eksyksissä sekä parisuhteessa että vanhempina. Hän muistuttaa, että elämä ensimmäisen lapsen kanssa on opettelua. Ristiriitoja syntyy, kun toinen on töissä ja toinen lapsen kanssa kotona. Kumpikin kokee tilanteen epäreiluksi ja kadehtii toista, koska toinen tuntuu saavan elää täyttä elämää.

— Kun molemmat yrittävät pitää kiinni ensisijaisesti omista oikeuksistaan, on vaikea turvata koko perheen etua, joka on lasten kasvurauha, Vaaranen huomauttaa.

— Kotona ollessaankin voi kehittää itseään. Ja ennen kaikkea saa olla lapsen kanssa ja nauttia siitä. Kotona pärjääminen edellyttää taloudenhoidon ja parisuhteen perustaitoja ja sitä, että suostuu elämään vaatimatonta elämää. Jos tavoitteena on suuri kulutus, kotiin jääminen ei oikein ole vaihtoehto.