Tikkurilan seurakunnan diakoniatyöntekijät ovat tänä keväänä lähteneet kerran kuussa kaduille ja kauppakeskuksiin juttelemaan ihmisten kanssa. Seuraavan kerran seurakunnan viisi diakoniatyöntekijää on tavattavissa Tikkuraitilla torstaina 15.5. puolestapäivästä noin kello kolmeen iltapäivällä.

— Tietysti diakoniatyön perusluonteeseen kuuluu, että ollaan ihmisten kanssa tekemisissä myös muualla kuin seurakunnan tiloissa, esimerkiksi kodeissa ja laitoksissa. Mutta tässä haetaan uudenlaista näkökulmaa, mennään keskelle ihmisten arkista päivää, sanoo diakoniatyöntekijä Merja Riihelä.

Seurakunnan vastaava diakoniatyöntekijä Anita Salonen muistuttaa, että lähteminen entistä enemmän ulos seurakunnan tiloista ihmisten pariin on Vantaan seurakuntien strateginen linjaus.

— Mietimme, miten voisimme soveltaa tätä diakoniatyössä, ja totesimme, että arkityö on yleensä tiukasti kalenteriin sovitettua. Nyt halusimme lähteä liikkeelle vapaammin, mennä vain juttelemaan ihmisten kanssa ilman kiirettä. Vaikka tietysti tällekin piti katsoa aika kaikkien kalenterista, nauraa Salonen.

Tavallisesti asiakastapaamisissa mennään suoraan asiaan, ihmisten vaikeisiin elämäntilanteisiin ja ongelmiin.

— Nyt voimme rupatella arjen kuulumisista, kun siihen kerrankin on aikaa. Jos sitten syntyy syvällisempää keskustelua, voidaan tarvittaessa sopia jatkotapaamisesta, selvittää Riihelä.

Kuulumisia ja elämäntilanteita

Tikkurilan diakoniatyöntekijät ovat jo ehtineet kokeilla jalkautumista muun muassa Jumbossa, kirpparilla, kierrätyskeskuksessa ja Kelassa. Tarkoitus on jatkaa uutta työtapaa noin kerran kuussa ainakin tämä vuosi.

— Haluaisin mennä huoltoaseman kuppilaan, Riihelä tuumii.

Diakoniatyöntekijän virka-asu, vihreä pantapaita, on harvalle entuudestaan tuttu.

— Jopa tutut asiakkaat ovat ihmetelleet, että oletko sinä pappi. No, ei se mikään moka ole, jos ei paitaa tunnista. Toteamme siihen vaan, että olemme diakoniatyöntekijöitä, mutta tärkeämpää on, mitä sinulle kuuluu, sanovat Salonen ja Riihelä.

Diakoniatoimistoon tullessaan ihmiset joutuvat tekemään aloitteen, esittelemään itsensä ja kertomaan asiansa. Nyt kontaktin otto sujuu yleensä toisinpäin, vaikka totta kai hihastakin saa nykäistä.

— Tarkoitus on aloittaa keskustelu, jos vain luonteva tilaisuus syntyy. Istahtaa vaikka viereen puiston penkille ja jutella hetki säästä. Jollekin sekin on tärkeä ja riittävä keskustelu, sillä monet ihmiset ovat yksinäisiä, eivätkä välttämättä puhu yleensä kenenkään kanssa, Salonen miettii.

Riihelän mukaan keskusteluja on syntynyt laidasta laitaan.

— On puhuttu vaatteiden hinnoista, mutta on jaettu myös oman elämän tilanteita.