Vanhukset haluavat asua kodeissaan, ja omaiset haluavat hoitaa heitä. Se on rakkauden työtä ja ripaus velvollisuuttakin. Yhteiskunnalle omaishoitajuus on edullista: vaikka hoitajalle maksettaisiin korkein palkkio työstään, niin tästä aiheutuva kulu veronmaksajille on vain neljännes laitoshoidon kuluista.

Nyt, kun omaishoitajalakia on uudistettu ja lakisääteinen vapaa nousi kolmeen vuorokauteen kuukaudessa, luulisi, että asiat ovat mallillaan. Aina eivät tunnu olevan. Moni vanhusaviopari jää järjestelmän ulkopuolelle ja itsekin iän heikentämä hoitaja vaille hengähdystaukoja. Moni omaishoitajan statuksen saanut jättää vapaansa käyttämättä, kun ei saakaan kotiin sijaishoitajaa, vaan pitäisi lähettää omaisensa laitokseen lomansa ajaksi.

Ikäihmisiltä puuttuu kotona asumista tukevaa tietoa. Olen ehdottanut, että Vantaalle perustetaan seniorien infopiste, joka palvelee kaikkia ikääntyneitä ja myös omaistaan hoitavia.

Eipä olisi hassumpaa, jos pisteessä olisi terveydenhoitaja tekemässä erilaisia mittauksia ja säästämässä näin terveyskeskuksen ja Peijaksen resursseja. Sen lisäksi hän vastaisi kodeissaan asuvien kysymyksiin ja tukisi omaishoitajia jaksamaan. Eikä sekään olisi hassumpaa, jos koko omaishoitajajärjestelmä menisi Kelan piiriin niin, että ihmiset tulisivat kohdelluiksi suurin piirtein yhdenvertaisesti.