Ruotsalaisen Lotta Lundbergin romaani Klovnin kyyneleet sai alkunsa kirjailijan kohdatessa Upsalassa vanhan saksalaisen sirkuskääpiön. Naisen tarina ei jättänyt kirjailijaa rauhaan, ja hänen kuoltuaan Lundberg tutustui tarinan taustoihin, matkusti Berliiniin ja kulki ystävänsä jalanjälkiä löytääkseen aineksia romaaniinsa. Hän halusi kirjoittaa naisen tarinan.

Klovnin kyyneleet on kertomus kääpiöseurueesta, jonka perustajat kyllästyvät esiintymään New Yorkissa Luna Parkin huvipuistossa alentavissa temppuilijanrooleissaan ja lähtevät Saksaan perustaakseen kääpiöiden teatteriseurueen. Monen vastoinkäymisen jälkeen seurue on koossa ja pääsee esiintymään lopuksi Ruotsiin Tukholman Gröna Lundiin.

On 1930-luku, ja ihmiset kaikkialla haluavat nähdä kummajaisia. Kääpiöitä pestataan kaikenlaisiin rotu- ja terveyshygienisiin tutkimuksiin. Sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa halutaan kiihkeästi selvittää vajaina syntyneiden arvoitus, jotta ihmiskunta puhdistuisi ja jalostuisi käsittämään vain valioyksilöitä.

Meissä kaikissa, myös vammaisissa ja poikkeavissa itsessään, asuu syvä samanlaisuuden tarve, joukkoon kuulumisen, normaaliuden, yhtä jalkaa kulkemisen kaipuu. Toisista erottumiseksi tarvitaan omaa minuutta, vahvaksi rakastettua ihmistä, jolla on varaa asettua joukkoja vastaan. Sisäinen terroristi meissä useimmissa on liian voimakas ja pelko liian syvä, että edes kaltoin kohdeltu yksilö itse uskaltaisi seistä toisen samanlaisen rinnalla.

Kääpiöt eivät edes demokraattisessa kansankoti-Ruotsissa löydä turvaa. Heitä ihaillaan ja inhotaan, heidän esityksistään maksetaan. Täyttä ihmisarvoa ja itsemääräämisoikeutta heille ei suoda.

Lotta Lundberg kuvaa tavattoman herkkävaistoisesti ihmisen sisäistä yksinäisyyttä, joka on kääpiöillä usein alkanut jo vauvana koetusta hylkäämisestä. Mihinkään kuulumattomuus, uuvuttava katseiden kohteena oleminen, mahdottomuus koskaan olla todesta otettava aikuinen — tämä kaikki luo sieluun varjon, josta ei voi toipua.

Romaanin päähenkilön, seurueen johtajan Glauerin sisäiset taistelut vastuun ja mukavuuden välillä, tietämisen kivut ja ennusteet yhä pahenevasta kohtelusta natsien hallitsemassa Euroopassa antavat romaanille syvä kaiun. Tämä ei ole hilpeä kirja kummajaisista, vaan kirja meistä kaikista: pelkuruudesta ja kalliisti ostetusta rohkeudesta, kivusta ja sen kestämisestä, ystävyydestä ja kaipuusta. Tämä on kirja samanlaisista ja erilaisista ihmisistä, ihmisen arvon muodostumisesta ihmisten sisällä Euroopan sekavan lähihistorian pyörteissä.

Lundbergin kerronta on vangitsevaa. Eri henkilöiden sisäisen elämän kuvaamisessa kirjailija on lyyrinen ja syvällinen.