Kauppareissu on kuin taistelupeli, täynnä kohtalokkaita ratkaisuja. Jos mokaan, maailma tuhoutuu. Ahdistus alkaa jo ostoskassista. Ei muovikassia, tietenkään. Ei paperikassiakaan, sillä vaikka se maatuu muovia paremmin ja on helppo kierrättää tai polttaa, niin muovikassiin verrattuna sen valmistus kuluttaa selvästi enemmän energiaa ja vettä ja tuottaa enemmän päästöjä.

Entä sellainen maatuva biomuovikassi? Ei! Kun aikansa googlailee, saa selville, että kassin pääraaka-aineena käytetään geenimanipuloitua maissia, jonka keräily, muoviksi valmistus ja kuljetus kuluttaa runsaasti fossiilista energiaa. Ja kun pussitehdas maksaa maissista enemmän kuin ruokateollisuus, nälänhätä kasvaa. Ja kaatopaikoilla ne aiheuttavat kasvihuonepäästöjä ja ja ja…

Kassiongelmia on pohtinut myös juontaja Lorenz Backman, joka City-lehdessä 9/2008 nimeää kangaskassin yhdeksi luottokamoistaan. Näin hän sitä perustelee: "Kulkee AINA mukana ja takaa hyvän omantunnon kaupassa. Pelkään joutuvani helvettiin planeetan tuhoamisesta."

Ikävä kyllä puuvillaisten kangaskassien valmistus kuluttaa paljon vettä ja kemikaaleja — ja kassinpesu vettä, energiaa ja kemikaaleja. Toisaalta kangaskassi tuottaa vähiten jätettä, koska sitä voidaan käyttää uudelleen ja uudelleen. Enää pitäisi vain muistaa ottaa se kauppaan mukaan.

Jos sinulla ei vielä ole kankaista kauppakassia, sellaisen saa nykyisin vaikka kirkkoherranvirastosta. Hankkimalla Laurentius-juhlavuoden kassin teet hyvää ympäristön lisäksi myös vantaalaisille lapsille ja nuorille. Neljän euron hintaisen kassin tuotolla tuetaan pienituloisten perheiden lasten harrastuksia.