Kolmisen vuotta sitten Pirkko Soininen, 62, huomasi, että Myyrmäen kirkolla kokoontuvassa sinkkupiirissä käsiteltiin mielenkiintoisia aiheita. Sinkkuna elellyt, aikoja sitten eronnut kahden aikuisen lapsen äiti lähti piiriin mukaan.

— En ajatellutkaan löytäväni sinkkupiiristä itselleni miestä, koska pidin itsestään selvänä, että suurin osa siellä kävijöistä on naisia.

Piirissä oli, totta kyllä, paljon naisia, mutta mukaan oli uskaltautunut myös miehiä. Yhden heistä Soininen pani erityisesti merkille.

— Se oli maaliskuun 22. päivä, kun yksi miehistä saapui paikalle ja toi tarjottavaksi itse leipomansa maustekakun.

Kakun leipoja oli Jouko Kulomäki, 66, joka oli käynyt sinkkupiirissä hieman pitemmän aikaa kuin Soininen.

— Minulla kyllä oli taka-ajatuksia, kun piiriin lähdin mukaan, vitsailee Kulomäki.

Samalle riville

Sinkkupiiri teki retken Q-teatteriin Helsinkiin. Näytelmä kertoi Lauri Viidan ja Aila Meriluodon rakkaustarinan. Teatterissa Soininen ajautui ruuhkassa istumaan eri riville kuin muu sinkkujoukko.

— Minä totesin, kun katselin kuinka ahtaasti he siellä istuivat, että tällä puolella on oikein hyvin tilaa, mutta vain yhdelle miehelle, Soininen kertoo.

Kulomäki ei heti liikahtanutkaan paikaltaan.

— Minä olen hidas tekemään päätöksiä ja vasta väliajan jälkeen vaihdoin riviä, Kulomäki kertoo pilke silmäkulmassa.

Paluumatkalla bussissa Soininen ja Kulomäki juttelivat ja tutustuivat siinä toisiinsa hiukan paremmin. Sinkkupiiriläisten silmissä pariskunta joutui seurantaan, ja puhemies — tai oikeammin puhenainen — löytyi.

— Minä juttelin sinkkupiirissä käyvälle naiselle, että olisipa mukava lähteä tanssimaan kivan miehen kanssa. Hän ehdotti, että kysyisin Joukoa, joka harrasti tanssimista. Emmin, että voinkohan noin vain kysyä, mutta "puhenainen" kehotti minua antamaan puhelinnumeroni Joukolle.

Samainen puhenainen oli toisaalla kertonut Kulomäelle, että Soininen kaipailee tanssikaveria.

— En sitten yhtään häkeltynyt, kun Pirkko antoi puhelinnumeronsa, Kulomäki muistelee.

Ilmaa jalkojen alla

Tanssimaan he eivät heti menneetkään, vaan Kulomäki kyseli Soiniselta puhelimessa hänen lempiruokiaan.

— Pirkko kertoi, että hän pitää terveellisestä kotiruoasta. Ja minä taas laitan juuri sellaista ruokaa!

Tämä ei ollut ainoa heitä yhdistävä asia. Diplomi-insinöörinä Jouko laski, että niitä on yhteensä 40, joten eipä ihme että puolentoista vuoden seurustelun jälkeen he kihlautuivat.

— Meillä on esimerkiksi samanlainen huumorintaju. Olemme tilannekomiikan mestareita. Meillä on hirveän hauskaa yhdessä, Kulomäki kertoo.

Kihlaus oli yhteinen päätös. Oli suuri lahja, että toinen ihminen löytyi "vielä tässä iässä".

— Rakastuminen tässä iässä on samanlaista kuin nuorena. Mutta on se harkitsevampaa, toteaa Kulomäki.

— Yllätyin, että rakastuminen aiheutti ihan sisäistä kutinaa! Minulla oli kyllä puoli metriä ilmaa jalkojen alla kun rakastuin. Tytär sanoikin että olen kuin murrosikäinen, kun lähettelin tekstiviestejä ja kikattelin, Soininen kertoo.

Tärkeää Soinisen ja Kulomäen suhteessa on samanlainen arvomaailma. Nyt eläkeläisinä he tekevät seurakunnassa vapaaehtoistyötä. Entinen sairaanhoidon opettaja Soininen on vetäjänä kävelyklubissa ja eläkeläiskerhossa ja toimii ehtoollisavustajana. Ruoanlaittoa ja leipomista harrastava Kulomäki "emännöi" Olotila-kahvilassa.

Pariskuntaa viehättää toisissaan temperamenttiero, toinen on spontaani ja toinen harkitseva.

— Pirkko on niin elämäniloinen ja rakastava.

— Jouko on luotettava, vakaa, inhimillinen ja harvinainen mies. Hän pystyy puhumaan vaikka minkälaisista asioista.

Molemmilla on kokemusta erosta ja sinkkuna elämisestä.

— En kaipaa sinkkuelämää, tämä on paljon parempaa, sanoo Kulomäki.

Soininen vielä varmistaa, että tulihan se nyt varmasti selväksi, että yhdessä on parempi. Pariskuntaa katsellessa — kyllä tuli.