Düsseldorfissa vuonna 1918 syntynyt kirjailija Anja Lundholm koki kaikki mahdolliset ja etenkin mahdottomat kauhut elämänsä aikana. Oma isä kavalsi puolijuutalaisen tyttärensä natseille ja kidutus, lääketieteelliset kokeet, nälkä, nöyryytykset ja sairaudet tulivat hänen osakseen. Hän menetti molemmat lapsensa ja hänen äitinsä teki itsemurhan. Sodan loputtua hän sairastui vaikeaan MS-tautiin.

Kaikkea, mitä hän koki, ei mahdu luettelemaan. Lista on loputon. Hän kuoli 89-vuotiaana. Kirjoissaan hän pohtii tarkasti ja rehellisesti kysymystä, miten ihmisyys menetetään ja miten se voi säilyä.

Kysymys "miksi, Jumala?" vaiennetaan kirkon piirissä hurskaalla toteamuksella: Jumalan tiet ovat salatut. Me emme ymmärrä. Kuitenkin moni meistä haluaa kysyä, eikä voi tyytyä ympäripyöreään hiljaisuuteen.

Meillä on oikeus kysyä, meilläkin, joiden elämän taakka ei Lundholmiin verrattuna tunnu kohtuuttomalta. Meidänkin kysymyksemme pimeässä kuuluu: miten voit sallia tämän, rakastava Isä?

On armollisempaa, ettei Jumalan puolustaja yritäkään vastata. Puolivillaiset selitykset Jumalan tahdosta tai salatusta siunauksesta ovat julmia. Ainoa vastaus, jonka lähimmäisenrakkaus voi antaa, on kuunteleminen ja apu.

Läsnäolon salaisuus keskellä syvintä yötä voi joskus hipaista tajuntaamme — mutta se on silkkaa armoa.