Elia seisoo luolansa suulla. Jumala on tullut tuulen henkäyksessä. Miten kaunis kuva eteen avautuukaan. Ahdistetulle tulee apu. Tuossa tuulen henkäyksessä näyttäytyvä Jumala on ollut lohdutuksena monelle. Myös koko pelkojen keskellä elävälle maailmalle hiljaisuuden Jumala on antanut toivon. Hiljaisuudessa ja henkäyksessä esiin tulevasta Jumalasta kertoo hänen Sanansa. Herra, jota odotetaan on siis jo olemukseltaan tuttu. Tätä hän oli Elialle, jota vainottiin.

Elian tilanne tuo mieleeni tapahtuman. Pakistanin luoteisessa rajamaakunnassa olevassa luolassa oli vangittuna suomalais-kanadalainen lähetystyöntekijä. Kidnappaajat olivat kätkeneet hänet. Etsijöistä kukaan ei enää uskonut näkevänsä lähetystyöntekijää elävänä. Tämä oli luolassa peloissaan ja yksin. Vaikeassa tilanteessa hän yritti muistaa ulkoa Psalmin 23. Miten se meni hänen äidinkielellään englanniksi, entä saksaksi tai suomeksi? Psalmin ulkoa muistaminen oli yllättävän vaikeaa, mutta siinä tilanteessa jokainen muistettu sana lohdutti. Esiin tulivat sanat tutusta psalmista: "pimeässä laaksossa en pelkäisi mitään pahaa."

Raamatun sanat kertovat Jumalastamme, ylösnousseesta Herrastamme. Hiljaisuudessa ja henkäyksessäkin näyttäytyvä Jumalamme antaa ahdistetulle toivon ja lohdutuksen.

Mutta miten lähetystyöntekijän kävi? Kidnappaajista kaksi kuoli ja viimeinen luopui, osoitti pimeän, vapauteen vievän tien alkuun ja sanoi: Rukouksen mies, mene.

Ensi sunnuntai on 6. sunnuntai pääsiäisestä. Sen aihe on Pyhän Hengen odotus. Alttarilla on valkoinen liina ja neljä kynttilää.
Päivän raamatuntekstit ovat Ps. 27:1–3, 7–9, 1. Kun. 19:8–13, Ap. t. 1:12–14 ja Joh. 7:37–39.