Seutulan kappelin urkuharmoni on kaunis ja koristeellinen, mutta ikä ja lämpötilanvaihtelut ovat tehneet tehtävänsä.

— Harmonissa on ollut sellainen vika, että yksi pilli soi koko ajan. Sen ääni on kuulunut läpi, kertoo itsekin harmonia aikoinaan soittanut opettaja Kalervo Ojanperä.

Harmonin ovat 60 vuotta sitten lahjoittaneet silloiseen rukoushuoneeseen Maria Metiäisen omaiset. Metiäinen oli Seutulan koulun opettaja ja johtaja vuosina 1909–1948, ja koululla riitti aikoinaan muutakin toimintaa kuin lukemisen opettelua.

— Seutulan koululla pidettiin hengellisiä seuroja 1900-luvun alussa, koska johtaja oli hyvin uskonnollinen. Seuroja pidettiin pitkäänkin, ja siitähän tuli sanomista ja lopulta kunnanvaltuuston määräys, että koululla saa pitää seuroja vain, jos seurakunnan pappi on paikalla, kertoo Ojanperä.

Määräyksen jälkeen ison kokoontumistilan puuttuessa kyläläiset alkoivat kerätä varoja ompeluseuroissa ja myyjäisissä omaan rukoushuoneeseen. Lahjoituspuin ja talkoovoimin rakennus saatiin pystyyn. Rukoushuone vihittiin käyttöön vuonna 1925. Vuonna 1963 se lahjoitettiin suomen- ja ruotsinkielisille seurakunnille.

Vanha harmoni on nyt ollut restauroitavana ja palannut kappeliin takaisin. Onko harmonin vinkuva pilli hiljentynyt? Entä mikä joukko niin kiihkeästi halusi omaa rukoushuonetta? Asiasta saa selkoa kappelissa paikan päällä sunnuntai-iltana 4. toukokuuta kello 18, kun Ojanperä kertoo harmonin ja Seutulan kappelin vaiheista ja Sinikka Honkanen, Kari Jerkku ja Tom Smeds musisoivat.