Aineet, päihteet

"Minulla on takana lähes viisitoista vuotta päihteiden ongelmakäyttöä. Nuorempana, joskus kaksitoistavuotiaana, aloitin alkoholilla. Neljätoistavuotiaana vedin pilveä ensimmäisen kerran. Pari vuotta myöhemmin aloitin amfetamiinin, ja siihen jäin pahiten koukkuun. Kun olin puoli vuotta Espanjassa, käytin kokaiinia, se oli halvempaa. Satunnaisesti olen käyttänyt heroiinia, LSD:tä, ekstaasia, lakkaa, gammaa ja lääkkeitä.

Päihteiden viihdekäyttö ei sovi minulle. En ole ikinä onnistunut juomaan yhtä tai muutamaa kaljaa, vaan niin kauan kuin pysyn pystyssä. Ja jos on ollut kamaa, olen jatkanut niin kauan, että kaikki on mennyt."

Isä

"Lapsuudessa isä yritti olla hyvä isä, ja olikin, kun oli selvinpäin. Isä oli paras kaverini, ja myös minun kaverieni kaveri silloin, kun käytimme yhdessä aineita. Olin kuusitoista, kun aloin isän kanssa polttaa pilveä. Silloin kun isä ja äiti erosivat, isä muutti minun luokseni.

Isä kuoli kesällä kolme vuotta sitten, käytettyään erilaisia päihteitä neljäkymmentä vuotta. Olin ollut seitsemän kuukautta raittiina, mutta isän kuoleman jälkeen aloitin taas käytön."

Jalkapallo

"Muutimme Ruotsista Suomeen kun olin kuusivuotias, ja menin täällä heti jalkapallojoukkueeseen. Pelaaminen loppui kuusitoistavuotiaana päihteiden käytön takia, vaikka olin haaveillut urasta jalkapalloilijana.

Nykyään treenaan jalkapalloa useita kertoja viikossa. Joulukuussa pääsen ehkä pelaamaan asunnottomien kansainväliseen turnaukseen Australiaan. Mukaan voi päästä, jos on viiden viime vuoden aikana elänyt toista vuotta asunnottomana."

Katko

"Olen juossut katkolla monia kertoja, ensimmäistä kertaa joskus 1990-luvun puolivälissä. Katko oli pitkään minulle paikka ladata akkuja ennen seuraavaa rynnistystä. Kun oli poikki ja tarvitsi paikan, missä nukkua, oli parasta mennä katkolle. Siellä ei tarvinnut olla selvinpäin, kun oli lääkkeitä ja ruokaa. Ja kun oli kerännyt virtaa, saattoi taas lähteä jatkamaan aineiden kanssa.

Tammikuussa 2006 olin Tikkurilan poliisivankilassa. Minut oli napattu kiinni Kehä III:lla, taas kerran varastetusta autosta, aineissa ja kortitta. En ole varastanut yhtään autoa selvin päin. Kortti oli mennyt senkin takia, että unohdin suorittaa ajokortin kakkosvaiheen. Kun oli selvää, että edessäni olisi pitkä vankilatuomio, kyselin, olisiko vielä mahdollista päästä hoitoon. Se luvattiin, jos itse hankkisin hoitopaikan.

Katkopaikka järjestyi Kurvista, vaikka en minä oikeasti minnekään katkolle aikonut, vaan vain ulos vankilasta. Mutta portilla minua vastassa oli poliisiauto, joka vei minut Kurviin. Matkalla poliisi evästi sanomalla, että tämä oli minulle viimeinen mahdollisuus päättää elämästäni ja valita jotain muuta kuin aineet."

Kisko

"Kun olin ollut viisi päivää katkolla, pääsin Kalliolan Kiskon klinikalle. Se on terapiayhteisö, jossa yhdessä toisen samassa elämäntilanteessa olevien ja ammatti-ihmisten kanssa käydään läpi kunkin oman elämän käsikirjoitusta ja aletaan miettiä sitä uusiksi.

Päihdeterapeutti ja kouluttaja Benny Uhlenius sanoo hyvin, että hoidon tavoitteena on, että ihminen tulee omaksi itsekseen – siksi, mikä hänestä alun perin piti tulla. Ja että oppii arvostamaan itseään niin, ettei kohtele itseään huonosti käyttämällä päihteitä.

Kiskossa ei käytetä psyykenlääkkeitä. Hoidossa olevia sanotaan oppilaiksi. Sen lisäksi, että he oppivat tuntemaan itseään, he oppivat myös monia käytännön taitoja, sillä he hoitavat ruoanlaiton ja siivouksen. Yöaikaan siellä ei ole työntekijöitä päivystämässä.

Henkinen ja fyysinen kuntoni koheni, ja aineiden viemä paino, noin kaksikymmentä kiloa, palasi. Opin sen, että teoilla on aina seurauksensa, jotka on otettava huomioon. Kisko on hyvä paikka löytää elämän tarkoitus ja hyviä työkaluja elämää varten. Eri asia on, miten niitä käyttää. Olin Kiskossa puolitoista vuotta. Tarvitessani voin päästä sinne nopeasti kriisihoitoon."

Koulu

"Olin kolmannelle luokalle asti keskiverto oppilas, mutta sitten numerot laskivat. Kahdeksannella luokalla minut siirrettiin toiseen kouluun tarkkailuluokalle poissaolojen takia. Sain suoritettua peruskoulun rimaa hipoen, 5,6:n keskiarvolla, vaikkei minun päässäni ole mitään vikaa.

Ammattikoulua kävin kaksi kuukautta, mutta konepuoli ei ollut minun alani. Välivuosina olen tehnyt jonkin verran varastohommia ja siivoustöitä. Nyt toivon, että pääsen syksyllä aloittamaan kolmivuotiset opinnot audiovisuaalisella linjalla erityisammattioppilaitoksessa."

Parisuhde

"Minulla oli pitkä, kahdeksan vuotta kestänyt suhde, joka päättyi, kun aloin käyttää aineita isäni kuoleman jälkeen.

Nykyiseen tyttöystävääni tutustuin kolmisen vuotta sitten, ja aloimme seurustella viime syksynä. Hänkin on entinen käyttäjä, ja siksi parisuhde ei ole meille tällä hetkellä kaikkein tärkein asia. Tärkeintä on, että kumpikin opimme elämään itsenäisesti ilman päihteitä. Yhteen muuttamistakin voimme miettiä vasta sen jälkeen."

Poliisi

"Aineiden käytön aikana poliisi oli vihollinen. Nykyään suhteeni poliisiin on aika lailla neutraali: pidän poliisia tarpeellisena lain ja järjestyksen valvojana. Toisaalta yhä, jos näen poliisiauton liikenteessä, rupean skarppaamaan ja katsomaan peilistä, lähteekö auto perään.

Kävimme toisen Kiskon entisen oppilaan kanssa Tikkurilan poliisilaitoksella jo marraskuussa 2006 kertomassa hoidostamme. Näin silloin myös minut Kurvin katkolle vieneen poliisin. Hän lupasi, että voin ottaa häneen yhtyettä, jos tarvitsen apua poliisiasioissa."

Raha

"Kiskossa laskettiin, että aineet ja niiden hankkimiseksi tekemäni rikokset ovat tulleet maksamaan noin miljoona euroa.

Tällä hetkellä olen työelämävalmennuksessa ja elän työmarkkinatuella. Sosiaalitoimisto maksaa vuokran, että jotain jää elämiseenkin.

Kesäksi pitäisi saada töitä, melkein mitä vaan – siksikin, että kevät on tarkkaa aikaa, kun ihmiset alkavat istuskella terasseilla. Syksyllä toivottavasti alkavat opinnot."

Tunteet

"Tunne-elämäni on ollut pitkään yhtä myllerrystä. Se on aikanaan jäänyt hyvin keskeneräiseksi, mikä on sekä päihteiden käytön syytä että seurausta. En ole osannut ja uskaltanut tuntea tunteitani. Päihteiden käytön aikana tunteita ei ollut.

Kiskossa pääsin alkuun tunteiden tunnistamisen ja tuntemisen tiellä. Nykyään osaan vaikkapa iloita omasta tai toisten onnistumisista."

Tulevaisuus

"Tulevaisuuteni on aika lailla auki, en haaveile hirveästi. Nyt minun pitää olla tarkkana. Olen niin moneen kertaan ryssinyt omat asiani. Olen aina ennen pistänyt kaiken pirstaleiksi juuri, kun ulkoiset asiat alkavat olla hyvin: on koti, tyttöystävä, auto, ajokortti, raittiita ystäviä. Niin monille tuntuu tuttu helvetti olevan parempi kuin tuntematon taivas."

Vankila

"Jouduin viime joulukuun alussa ensimmäistä kertaa vankilaan ja pääsin pois helmikuun puolivälissä. Monesta lyhyestä tuomiosta olisi tullut yhteensä paljon pitempi kakku, mutta presidentti armahti siksi, että olen tehnyt niin paljon töitä itseni kanssa. Ehdonalaisessa olen ollut ennenkin, ja 1990-luvun lopulla suoritin yhteiskuntapalvelun.

Ehkä vain osa vankilassa olijoista tietää olevansa syyllisiä – siis ihmisiä, jotka ymmärtävät, mitä ovat tehneet ja miksi saaneet tuomion. Tässä asiassa Kiskon hoito on tehnyt tehtävänsä. Autovarkaudet ja muut varkaudet ovat olleet ihan älytöntä ja turhaa touhua, joskus jopa pelkkää jännityksen hakemista, josta on ollut haittaa ja vahinkoa toisille.

Vankilareissu meni hyvin, kun en sortunut päihteisiin. Nyt minua vielä jännittää, kuinka minun käy muutaman kuukauden mittaisten sakkotuomioideni kanssa. Oikeusministeriön esittelijä neuvoi olemaan hakematta armahdusta kaikista tuomioistani yhdellä kertaa."

Vertaistuki

"Käyn vertaistukiryhmässä vähintään kerran, joskus neljä kertaa, viikossa. Jokaisen pitää kulkea oma polkunsa, mutta näyttää siltä, että pohjalla pitää käydä. Ehkä vasta kun on vetänyt tarpeeksi, selviävät vaihtoehdot: raitistua tai kuolla."

Äiti

"Äiti on ollut perheemme tukipilari. Hän kävi töissä ja huolehti koko perheestä silloinkin, kun isä ja minä käytimme aineita. Äiti yritti aikoinaan kovasti saada minua lopettamaan, mutta eihän se tehonnut. Nyt suhteeni äitiin ovat parantuneet, soittelemme monta kertaa viikossa."

Haastateltavan nimi on muutettu.

Apua ja tukea

• A-klinikoilla tarjotaan avohoitoa, neuvontaa ja ryhmiä haitallisiksi muodostuneiden kemiallisten riippuvuusongelmien hoitoon. Itäinen A-klinikka, Kielotie 20 C, 2. krs, Tikkurila, p. 8392 3415. Läntinen A-klinikka, Korutie 3 A, Myyrmäki, p. 8393 5534. Koillinen A-klinikka Metsolantie 4, Korso, p. 8393 2631.
• Nuorisoasema, Kielotie 7 A, 4. krs, Tikkurila, p. 8392 6063 (ma–ti klo 9–11) on tarkoitettu päihteitä käyttäville ja kokeileville alle 21-vuotiaille vantaalaisille, heidän läheisilleen ja perheen kanssa työskenteleville työntekijöille.
• Katkaisuhoitoasemalla, Korutie 3 B, Myyrmäki, p. 8393 5521, hoidetaan päihteiden aiheuttamia vierotusoireita. Sinne hakeudutaan sosiaali- ja terveyskeskuksien ja A-klinikoiden kautta.
• Terveysneuvontapiste Vinkin toiminta on tarkoitettu pistämällä huumeita käyttäville ja heidän läheisilleen. Myyrmäen Vinkki, Myyrmäen terveysasema, Jönsaksentie 4, p. 490 700. Tikkurilan Vinkki, Tikkurilan terveysasema, Kielotie 11, p. 8364 7320.
• Vantaan A-killalla on ryhmä- ja vapaa-ajan toimintaa: Villa Grönberg, Jokiniementie 58, Tikkurila, p. 873 5562 on avoinna joka päivä kello 9–21. Myyrmäen toimitila, Korutie 3 C, p. 563 0565 on avoinna ma–pe kello 9–13.
• Irti huumeista -vertaistukiryhmä kokoontuu Tikkurilassa parillisten viikkojen keskiviikkona kello 18. Lisätietoja p. 040 867 0766. Palveleva puhelin 010 804 550 arkisin klo 9–15 ja 18–21.
• Nimettömiä narkomaaneja (NA) yhdistää halu pysyä erossa huumeista. Lisätietoja: www.nasuomi.org.