Jumala on julistanut hulluutta, koska emme usko viisautta. On tultava hulluksi, jotta voisi viisastua. Yksi Jumalan hulluuden alue on kasvu. Kasvusta ja kasvun ahnehtimisesta on tullut arvostuksen ja menestyksen mitta, moderni kuolemansyntimme. Jokaisen yhteisön ja ihmisen on kasvettava. Kasva tai kuole on elämän laki, maksoi mitä maksoi. Tätäköhän Luojamme tarkoitti kasvulla?

Kasvun ihannoinnin taustalta löydän rehellisinä hetkinäni miehisen kilpailun ja vallankäytön. Meidät on kyllä luotu kilpailemaan ja voittamaankin, ei kuitenkaan toistemme kukistamisessa vaan kunnioittamisessa.

Tässä on elämäämme suuntaavan valinnan paikka. Meillä on kaksi vaihtoehtoa: toistemme tai itsemme voittaminen. Edellinen johtaa kilpailemiseen ja näkyvän kasvun tavoitteluun, jälkimmäinen toisistamme välittämiseen ja ihmisenä kasvamiseen. Valintamme vaikutukset tunnemme nahoissamme ja näemme ympärillämme.

Ellen kilvoittele ylpeydestä, ahneudesta ja jopa tietämisestä luopumisessa, minuun ei mahdu ihmisenä kasvamista. Vehnänjyvän tavoin minäni on kuoltava, jotta minussa syntyy tilaa uuden versomiselle, Jumalan lupaamalle yltäkylläiselle elämälle. Kasvu on itseni kokoiseksi ja oloiseksi tulemista. Ihme ja kumma, mitä vähemmän minussa on itseäni, sitä enemmän olen oma itseni. Vanha on kadonnut, uusi tullut tilalle.