Espanjan Málagassa tapahtunut bussionnettomuus vetää mielen hiljaiseksi. Ihmisen elämä on arvaamattoman ohuen langan varassa. Yhdeksän suomalaisen iloinen lomamatka päättyi viime metreillä kauhealla tavalla ja monessa kodissa on nyt suuri suru.

Tämä onnettomuus sattui espanjalaisella moottoritiellä, mutta samanlainen onnettomuus olisi hyvin voinut tapahtua myös täällä Suomessa. Meidänkin teillämme ajaa päivittäin humalaisia kuskeja, jotka ottavat isoja riskejä toisten hengestä piittaamatta. Ikävä kyllä ikinä ei voi tiellä liikkuessaan tietää, mitä seuraavan mutkan takana vastaan tulee.

Tilastojen mukaan arviolta joka 600. Suomen teillä ajava kuljettaja on yli 0,5 promillen humalassa. Vuonna 2006 poliisi sai kiinni 26 000 rattijuoppoa, joukossa monia, joille humalassa ajamisesta on tullut piintynyt tapa. Vankilatuomion kärsii vuosittain runsaat 400 rattijuoppoa, joten suurin osa selviää ehdollisella tai sakoilla, vaikka käsissä on ollut tappava ase.

Rattijuoppous on kansainvälinen ongelma, joka tekee tiellä liikkumisesta vielä vaarallisempaa kuin se muuten olisi. Euroopan teillä kuolee joka vuosi yli 40 000 ihmistä. Näistä kuolemantapauksista yli 10 000 johtuu liikennejuopumuksesta. Suomessa onnettomuuksissa, joissa vähintään toinen osapuoli on humalassa, kuolee vuosittain 50–70 ihmistä. Vuonna 2006 tieliikenteessä kuolleista 26 prosenttia oli rattijuoppojen uhreja. Kuolleiden lisäksi tulevat sadat loukkaantuneet ja ne, jotka jäävät suremaan rakkaitaan.

Toivon mukaan edes muutama joskus humalassa ajanut jää Málagan tapahtumien jälkeen miettimään tekojaan, jättää autonavaimet kotiin ja tilaa taksin. Vaikka tämänkertainen onnettomuus sattui Espanjassa, samanlaista jälkeä voi täälläkin saada aikaan jokainen, joka uskoo olevansa kännissä hyvä kuski.

Suurin riski ei rattijuoponkaan kannalta ole poliisin ratsiassa kiinni jäämisessä, vaan siinä, että tekee jotain peruuttamatonta. Sellaista, jota katuu lopun ikänsä. Uskon, että niin tekee myös espanjalaisen katumaasturin kuljettaja.