Kumpi on vantaalaisten kannalta parempi ratkaisu: itsenäinen kaupunki vai kuuluminen Suur-Helsinkiin? Siinä on kysymys, johon on mahdoton löytää vastausta ilman, että asiaa tutkitaan puolueettomasti ja ennakkoluulottomasti eri vaihtoehtoja harkiten.

Kolme hallituksen helsinkiläisministeriä, asuntoministeri Jan Vapaavuori (kok.), oikeusministeri Tuija Brax (vihr.) ja kuntaministeri Mari Kiviniemi (kesk.) ehdottivat, että syksyn kunnallisvaaleissa järjestettäisiin neuvoa antava kansanäänestys pääkaupunkiseudun kuntaliitoksen selvittämisen tarpeellisuudesta. Esitys herätti aluksi tiukkaa vastustusta kaupunkien johdossa, mutta nyt asiasta keskustellaan. Helsingin Sanomien teettämän mielipidetutkimuksen mukaan kolme neljästä pääkaupunkiseudun asukkaasta kannattaa selvityksen tekemistä. Vantaalla on kunnista eniten kannatusta myös itse yhdistymiselle, Espoossa vastustus on suurinta.

Ajatus, että järjestetään kansanäänestys selvityksen tekemisestä, tuntuu erikoiselta. Kyllä kaupunkien luottamushenkilö- ja virkamiesjohdon pitäisi pystyä päättämään asiasta ilman kansanäänestystäkin. Voisi jopa ajatella, että tämäntapaisen asian tutkiminen olisi heidän velvollisuutensa. Kysymys on kuitenkin kuntalaisten palveluista ja verorahoista. Miksi ihmeessä asiaa ei voitaisi selvittää? Päätöksenteko on sitten toinen juttu, sillä en usko selvityksen tuovan yksiselitteistä vastausta. Yhdistymisessä on etuja, mutta myös haittoja.

Ministerikolmikon kannanotossa yhdistymisen arveltiin tehostavan palveluja, maankäyttöä ja liikennettä — kaikki asioita, joissa pääkaupunkiseudulla on selviä ongelmia. Välttämättä ratkaisu ongelmiin ei kuitenkaan ole Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten yhdistäminen, vaan myös nykyistä paremmalla yhteistyöllä voitaisiin saada paljon aikaan. Jos taas pääkaupunkiseutu joskus tulevaisuudessa yhdistyy, pitää lähide-mokratiasta kuitenkin huolehtia. Muuten miljoonan asukkaan suurkaupungissa päätöksenteko etääntyy liian kauas kansalaisista.