Tiistaina klo 8.50

Kiipeilytelineiden luota kuuluu leikin ääniä. Sisällä valmistaudutaan koulupäivään. Ruokalan nurkkaan on irtoseinillä rajattu opettajainhuone. Ennen opettajien aamurukousta juodaan kahvit ja vaihdetaan kuulumiset.

klo 9.05

Rehtori Jukka Sipilä siirtää omassa luokassaan pulpetit oikeille paikoilleen iltapäiväkerholaisten jäljiltä. Koulun tilat eivät ole käytännöllisimmästä päästä. Osa luokkahuoneista on kadun toisella puolella entisen Alkon tiloissa, osa Helluntaiseurakunnan rakennuksessa. Liikuntasalia ja teknisentyön luokkaa lainataan lähikoululta.

Sipilä haluaisi siirtää koulun uusiin tiloihin. Neuvotteluja on jo käyty. Kasvava koulu kaipaa kipeästi lisätilaa.

Sipilä aloitti rehtorina Keravan kristillisessä koulussa vuonna 2001. Tuolloin vuoden ikäisessä koulussa oli 45 oppilasta. Nyt kuuden opettajan koulussa opiskelee sata lasta.

Helpotusta hallinnoinnin arkeen tuo se, että koulun tulevaisuus on nyt turvattu. Valtioneuvosto vakinaisti maaliskuussa neljän kristillisen koulun toimiluvat. Yksi niistä oli Keravan kristillinen koulu. Samalla opetuslupa laajeni koko perusopetusta koskevaksi eli tulevaisuudessa koulussa järjestetään opetusta myös 7.–9.-luokkalaisille.

Koulun lähikunnissa asuvat oppilaat ovat evankelisluterilaisia, helluntailaisia, city-seurakuntalaisia ja vapaakirkkoon kuuluvia. Useilla lapsilla toinen kotikieli on englanti.

— Monet paluumuuttajaperheet kysyvät meiltä oppilaspaikkoja, Sipilä kertoo.

Sipilän luotsaamassa koulussa painotettu kristillisyys tulee esiin muun muassa siinä, että musiikkitunneilla puolet lauluista on hengellisiä. Biologian tunneilla luontoa tarkkaillaan Jumalan luomana. Toki evoluutioteoriakin esitellään.

— Joka vuosiluokassa joku oppilas on aivan erityisen kiinnostunut siitä, Sipilä toteaa.

klo 9.55

Kasettisoittimesta kuuluu laulu uskon liekistä. Kolmasluokkalaiset vilkuilevat toisiaan. Aamupiirissä paikallaan istuminen ei ole ihan helppoa.

— Taivaan Isä, kiitos, kun ollaan saatu tulla kouluun. Siunaa kaikkia koteja ja toivottavasti Susanna parantuu pian, Sipilä rukoilee.

Ympäristötiedossa aiheena on kissa. Oppilaat keskustelevat aiheesta innokkaasti. Joku on pienenä vetänyt kissaa hännästä. Yksi tytöistä kertoo asuneensa lähetysmatkalla Moldovassa talossa, jossa asui kolme kissaa.

Kevätaurinko lämmittää säleverhojen takaa. Lapset puurtavat monisteen parissa. Joku tarvitsee keltaista puukynää lainaksi. Takarivin poika nostaa pulpetin kantta. Siellä on kyniä, ulkomaisia kolikoita, monisteita, leikkipyssy ja Raamattu.

klo 10.40

Liikunnanopettaja Olli Neuvonen valvoo välituntia höyryävä kahvikuppi kädessään. Parkkipaikalla potkitaan palloa.

— Sik sak sokkeloks, kuuluu isompien tyttöjen twist-naruleikin keskeltä.

— Välitunti on jo loppunut, rehtori huutaa.

Kaksi tyttöä leikkii vielä hiekkakentällä ristinollaa tikuilla ja jostakin löytyneillä pienillä lumikokkareilla.

klo 10.55

Ekaluokkalaisilla on matikankoe. Moni ottaa sormet avuksi ratkoessaan laskutehtäviä. Kolmannessa luokassa matikankokeet on juuri saatu takaisin. Vielä pitäisi jaksaa laskea allekkainlaskuja ennen ruokailua. Nelinumeroisten lukujen laskemisessa sormista ei ole sanottavaa hyötyä.

— Mennään aikaisemmin syömään. Mulla on hirveä nälkä, yksi poika pyytää.

— Heti mennään, kun on meidän vuoro, Sipilä lupaa.

Vielä pitää jaksaa laskea ainakin kolme minuuttia tehtäviä.

— Tylsää, joku kapinoi.

— Saa ollakin, vähän aikaa, Sipilä sanoo.

Matikan jälkeen siirrytään ruokailemaan. Tarjolla on tuoresalaattia ja pastavuokaa, joka maistuu paljon paremmalta miltä näyttää. Tänään on Benin vuoro valita ruokarukous.

Tänään kolmasluokkalaisten koulupäivä päättyy ruokailuun.

Gospelia harrastavan perheen valinta

Korsolaiseen Marttisen perheeseen kuuluu äiti ja isä, neljä lasta, lapinkoira Rafi ja 16 kitaraa. Kun isä Pasi Marttisen bändi lähtee keikalle, seuraa perhe usein mukana. Luterilaisen kirkon ja helluntaiseurakunnan toiminnassa mukana olevan perheen yhteinen harrastus on gospelmusiikki.

Tiian, 16, mielestä kristillisyys näkyy hänen perheensä arjessa ainakin lähimmäisen rakkautena. Kodin ovet ovat aina avoinna lasten ystäville.

— Ja siten meillä on joka puolella Raamattuja, perheen kuopus Anna, 7, ilmoittaa ja hakee malliksi lasten kuvaraamatun, jota on selailtu ahkerasti. Osa sivuista on jo melkein irti.

Perheen kaikki neljä lasta ovat käyneet kristillistä koulua. Ensimmäisenä ajatuksen kristilliseen kouluun vaihtamisesta sai perheen esikoinen Tiia, joka opiskelee lähihoitajaksi.

— Aloitin neljännen luokan Keravan kristillisessä koulussa. Halusin sinne, koska siellä oli ystäviäni.

Perheen kouluvalintaan vaikutti eniten lasten tahto.

— Se oli suurin syy. Valintaan vaikuttivat myös kristillisen arvot, joita ei tavallisessa koulussa vaalita samalla tavalla, äiti Ruth Marttinen kertoo.

Hän uskoo, että pienessä ja yhteisöllisessä koulussa puututaan myös mahdollisiin kiusaamistapauksiin nopeasti.

— Kodin ja koulun välinen yhteistyö on tiivistä ja opettajaan on helppo ottaa yhteyttä.

— Hieman hankalaa on se, että lasten koulukaverit asuvat kaukana, Ruth miettii.

Yläastetta käyvä Iida, 13, mainitsee koulun hyväksi puoleksi "mahtavan yhteishengen". Ekaluokkalaisen Annan mielestä "ope on ihana". Entäs kolmasluokkalainen Ville, minkälaista on käydä kristillistä koulua on?

Pipon alta vilkuileva 9-vuotias poika nostaa peukalon pystyyn. Tyhmää ovat Villen mukaan vain aikaiset aamut ja enkun tunnit. Kahdeksan aamuista erityisen hankalia tekee se, että aamu-uninen Ville on luvannut ulkoiluttaa perheen koiran aina ennen kouluun menoa.

— Ehdottomasti hauskinta ovat musiikkitunnit.

— Sinne saa ottaa soittimia mukaan, jos haluaa. Minä olen vienyt kitaran ja rummut, Ville kertoo.